Melkoinen sälli
Karalahden nousut ja laskut
Aki Linnanahde: Jere, WSOY 2017
Se oli kovaa kyytiä jo pojankoltiaisesta lähtien. Mutta Jere oli kuin mato-ongen korkki, pulpahti aina pintaan syvän laskunkin jälkeen. Kirja on melkoinen stoori siitä, miten lupaava jääkiekkoilija sortui pössyttelyyn, juopotteluun ja koviinkin huumeisiin ja oli välillä ambulanssikunnossa, mutta selvisi sitten kun miestä lämäreineen tarvittiin vaikkapa maajoukkueen riveihin tähtipuolustajaksi.
Tuli kutsu maajoukkueeseen ja Jere luuli sitä elämänsä parhaaksi päiväksi, kunnes huumepoliisit tulivat vastaan ja nousukausi päättyi putkayöhön. Mutta kukapa nyt Suomen jääkiekon ikonia alkaisi rankaisemaan, pitäähän monimiljoonaisella tv:n katsojajoukolla olla mitä katsoa ja millä nostaa suomalaisen urheilumaan imagoa.
Kirja on tehty melkoisen varmalla tyylillä. Jere on antanut kirjan kirjoittajalle suhteellisen vapaat kädet kertoa myös arimmat muistelmat. Niinpä lukijalle esitellään melkoisen tarkasti Karalahden karut vaiheet aina lapsuudesta lähtien. Itse mies pääsi onnelliseen parisuhteeseen ja olikin vuosikausia onnellinen, kunnes…
Olemme saaneet lukea skandaalinkäryisiä juttuja Karalahdesta, mutta harva lukija voi arvata, että MM-kisojen mainetekoja tehnyt mies lämäreineen taisteli samaan aikaan huume- ja viinakoukussa. Oikeastaan Karalahti oli luonnon oikku, fyysinen ihme. Joku toinen olisi ollut sairaalassa tiputuksessa tai huumevieroituksessa, mutta ei teräkunnossa pelikentällä.
Kirja tarjoaa tietysti rajua viihdettä melkoisen määrän, mutta sen eduksi on laskettava se, että se ei ole ns. ”tavanomainen elämänkerta”, jossa asioita kaunistellaan ja jätetään kertomatta. Omat sympatiani kääntyivät Jeren puolelle vähintään jo siinä vaiheessa, kun luin kirjan raflaavan prologin. Käsitys suomalaisesta ihmemiehestä vahvistui ja tietysti samalla myötätunto addiktioistaan kärsivän suomalaisen pelimiehen puolesta. Tarina ei ole kaunis, mutta vaikuttava se on.
Jouko Varonen