Hallikaisen harmit ja hyvät mielet
Upea kirja kansansuosikista
Tomi Lindblom: Joel Hallikainen, elämäni tarina, Minerva kustannus 2018
Joel Hallikainen eli vaikean lapsuuden. Alkoholiin repsahtanut isäpuoli dominoi perhettä humalapäissään henkisellä ja fyysisellä väkivallalla – kunnes äiti lapsineen uskalsi lähteä tiehensä.
Rauha palasi Joelin elämään. Ei öiden kiduttavaa valvomista tai ahdistuksen varjostamaa oloa.
Joel oli lapsena rauhallinen pikkupoika, oikea ihannelapsi. Hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen myös nuorukaisena ja aikuisena. Siinä hyväntuulisuudessa lienee ollut myös eräs tärkeä tekijä hänen laulajaimagonsa kannalta.
Alku on aina vaikeaa laulajalla, perustetaan bändejä, tehdään musiikkia, joskus haetaan julkisuutta lavalla riehumisen voimalla. Kohta tuli Joelin bändille kuitenkin joltistakin menestystä, ainakin paikallisella tasolla. Kun laulajan Kuurankukka-biisi räjäytti sitten pankin ( useita kultalevyjä, jopa multiplatinalevy) niin mies varasi paikkansa pysyvästi suomalaisten sydämistä.
Joskus voi vaikka yhden laulun maine riittää pysyvään suosioon. Katri Helenalla se taisi olla letkis, Hallikaisella tämä jo mainittu Kuurankukka, Kari Tapiolla mm. Olen suomalainen, jne…
Tuli myös tuttuja, kuten Timo Koivusalo, jonka kanssa vedettiin laivakeikkoja ruotsinlaivoilla. Televisiokin pääsi kuvioihin. Mentiin niin pitkälle, että keikkoja oli vuoden jokaiselle päivälle. Piti olla helikopteri ja turvamies.
Mutta lieneekö tuttu juttu, kun keikkapaineissa astui kuvioihin myös kuningas alkoholi. Siihen piti hakea terapia-apua jossa kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Tervehtymisessä auttoi myös perhe ja vaimo, joka on pysynyt mukana niin nosteissa kuin laskukausissa.
Hallikainen tekee runsaasti lauluja ja levytyksiä nykyisinkin ja esiintyy, mutta elämänhallinta on tullut kuvioihin mukaan. Muusikon ura on muuttunut profiililtaan vähemmän kylmän kaupalliseksi, paremminkin ihmisläheiseksi.
Minämuotoinen teksti on satuttavaa ja vaikeitakin kohtaloita kartoittavaa. Enpä voinut laskea kirjaa käsistäni ennenkuin olin jo loppusivuilla.
Mestarillinen teos mestarismiehestä.
Ja tietysti laitoin Kuurankukan soimaan kun olin kirjaan tutustunut.
Jouko Varonen
