Kun lahkot alkavat dominoida
Tuhti paketti raakaa jännitystä
Jonas Bonnier: Lahkomurhat, True Crime – romaani uskonlahkon murhista Ruotsissa, Tammi Kustannus 2021
Onhan se todettu Suomessakin, että jopa pääkirkkokunnan papit dominoivat joskus kyläyhteisöä mennen tullen. Se toinen virallinen kirkkokunta muodostaa myös klikkejä, joissa suvut käyttävät raakaa henkistä väkivaltaa ja mustista salaisuuksista vaietaan. Voi sitä, joka erehtyy vuotamaan pimeitä, elämänikäisiä salaisuuksia. Itsekin olen viimemainittuun syyllistynyt ja koville on mies pistetty. Siihen soppaan ei edes virkavalta uskalla laittaa näppejään. Kun olin opettajana pohjoisessa, minulle vihjaistiin, että älä erehdy hankkimaan väritelevisiota, joka oli sen ajan villitys.
Väritelkkua katsottiin pahalla silmällä. Henkilökohtainen vapaus on siis sivuseikka niin pääkirkkokuntien kuin lahkojen piirissä vieläkin koto-Suomessamme. Mummoja hassutetaan tekemään työtä pappien ja kirkon hyväksi, kunnes lähdön hetki koittaa. Lahkojen koukkuun joutuneen hautajaiset tietää siitä, kun haudalle ilmestyy outo torvisoittokunta puhaltelemaan sulosointuja. Kas kun vainajan omaisuus on mennyt parempiin suihin samalla kun on luvattu sielun vilahtavan taivaisiin.
Mutta sepä siitä. Tässä lahkomurhat-kirjassa pastori ja lastentarhanopettaja – pariskunta muuttaa maalaisympäristöön tekemään rehtiä työtä. Kuinka ollakaan, Eva Skoog, ”Jeesuksen morsian” ja pappi Sindre Forsman ovat piankin apinana selässä niin muuttaneelle pariskunnalle kuin kyläläisille. Auta armias jos joku ei suostu kyykytykseen. Silloin iskevät taivahan salamat niskoittelijan päänuppiin. Mutta homma saa vielä hyytävämpiä käänteitä. Silloin täytyy maallisen esivallankin puuttua asiaan.
Kirjahan on todellinen kauhupakkaus, vaikka tuli mieleen myös suomalainen dekkarivirtuoosi Mauri Sariola, siis jostakin syystä. Hivenen on henkilögalleriassa ohutta stereotypiaa, mutta niinhän se on, että jos ei ole selkeää hyvä-paha jakoa, niin eihän semmoista romaania lue kukaan.
Olipahan semmoinen juttu, että totta toinen puoli. Ei ole harvinaista, jos joissakin piireissä listitään vieläkin tyttöjä ja poikia, tai laitetaan ikuiseen henkiseen karenssiin, kun puoliso ei ole lahkon hyväksymä, vaan löyhäsuinen hölöttäjä, joka ei osaa pitää salaisuuksia, eikä alistu mielivaltaan. Rahaakin pitäisi jaella kirkolle tai lahkolle kuin syksyinen haapa värilehtiään tuuleen.
Hyi hitto.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
