Haaveita ja unelmia
Mainio lastenkirja
Annika Sandelin/Karoliina Pertamo: Jos olisin sammakko, runoja, Karisto 2019
” Vanha verkkoperhosherra/mieli maassa huokailee:/ kohta pakkaset on täällä/kalmaan koipi oikenee…Sinne tänne liihottelin,/ en tehnyt mitään pysyvää./Nyt on ainut kesä ohi,/ en saa elää enempää.”
Hyttysellä on järkevä haave. Pitää aina olla oma itsensä. Jääkiekkoilija löytää haaveidensa suunnan syyn ja silloin kiekko menee ylämummoon että hujahtaa. Arkinen työmuurahainen haluaisi sivistää itseään, sekä hummailla ja pelata pokeria. Tulikärpänen haluaisi rakastaa rohkeasti. Maamyyrä kaipaa kauneutta ja haluaisi löytää elämän merkityksen.
Hienon kirjan on tekijäpari taiteillut. Punaisena lankana ja teemana näyttää olevan se, että jokaisella on haaveensa, ja toiveensa, mitä omaan elämään tulee. Usein päähenkilöinä ovat pikkueläimet, jopa vähimmin arvostetut, mutta toki mukaan mahtuu vaikka personoidun junavaunun, pääministerin, lumihiutaleiden, liikennepoliisin, jne mietteitä elämästä ja sen merkityksestä henkilökohtaisesti.
Kuvitusta en pitänyt ihan valioluokkaan kuuluvana. Maamyyrä on ilmetty norppa, vesikirppukaan ei erityisemmin viehätä. Verkkoperhosen kuva on kansanomaisesti sanottuna ”kohillaan”. Toivomisen varaa siis on, mutta lapsille tämmöinen satumaailma on tietysti omiaan, vaikka vähän jäykähkösti toteutettu. Taiteellinen vapaus on toki suotava ja that´s it.
Kyllä nämä elämänohjeet, toiveet ja haaveet ovat tuttuja myös ihmisten maailmasta. Ihan helmiä ovat ja viisaita asioita. Mieluusti luin runot kolmeen kertaan. Tuli vähän haikea olokin, jopa kyynelkarpalo tuppasi poskelle, niin koskettivat läheltä. Lastenkirjat kun ovat parhaimmillaan viisaita ja sopivat elämänopiksi myös aikuisille. Siitä tämä Teos on hyvä esimerkki.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
