Wagner pistää pahasti
Josko sitä lähtis käväsemään kaljalla
Juba: Viivi ja Wagner, Kuumia aaltoja, kylmää kaljaa, Otava 2019
Tilasin maakuntalehden. Kääntelin sivuja apaattisena. Tulin sarjakuvasivulle. Johan löytyi, se sika, niinkuin vaimo sanoo. Wagner on nostanut monen huoltoaseman ukkoringin alakulosta, hörähtelemään iloisesti. Muutapa siitä maakuntalehden lituskasta ei juuri löydykään, mitä nyt se ”finge”.
Niin se vain on, että miehet ja naiset elävät todellisessakin elämässä omilla aaltopituuksillaan. Siinä missä Wagner lähtee reippaasti kaljoille ukkojen kanssa, pohtii Viivi vihreitä vaihtoehtoja elämään, seuraavia tupperware-kursseja tai joskus harvoin sitä, että on se tuo oma sika sentään ihan siedettävä, vaikka puhuu asiat halki. Tähän tietysti Juban kollegan sarjiksen Rivo-Riitta tuumisi, että kyllä minä sinulle näytän mikä on halki.
Mitä siis. Nykyisinä brexitin, soten ja muiden ikiliikkujien aikana tekee todella terää lukea lehdestä edes jotakin, mikä saa ilon pintaan. Avioelämä kun muuttuu usein enemmän tai vähemmän näyttelemiseksi. Yhä vähemmän pystytään nyky-yhteiskunnassa puhumaan asioista suoraan ja huumorilla.
Politiikassa tarvittaisiin enemmän teuvohakkaraisia, jotka ovat selkeitä ja läpinäkyviä. Inhottaa katsella noita brittejä jotka sotkevat asioitaan, että viimeinenkin rusina saataisiin noukittua EU:n pullasta ja suomalaisia ministereitä, jotka alkavat haikailla heidän ikiliikkujansa, Soten perään. Palkka se pitäisi saada juoksemaan tilille vuodesta toiseen.
Mutta kas. Työpöydän nurkallapa näytti lepäilevän uusi Viivi ja Wagner – albumi. Johan kolahti. Suoraa puhetta suomalaisesta avioelämästä. Kun Viivi ostaa hiiren lemmikiksi, sattuu Wagnerkin ostamaan oman lemmikin, nälkäisen pöllön. Sitä rataa se menee suomalaisissa liitoissa. Pitää sietää toisiaan, vaikka kaverina olisi suorapuheinen sika, tai iki-koulutettava kaljasieppo. Kas kun elämä on vain kabaree ja nainen tarvitsee renttunsa vaikka kulissiksi tai tietysti rahamieheksi.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
