Tonnelot merellisissä tunnelmissa
Linnan Yrmy ja muuta jänskää
Juha Mäntylä: Tonnelot ja suuri seikkailu, Lector Kustannus 2021
No johan ovat asetelmat kohdillaan, kun nämä ”pölypeikot”, Tonnelot, lähtevät aarrejahtiin autiolle saarelle.
…” -Te olette rohkeita. Te olette kestäviä. Te olette Tonneloita, julisti ringin keskellä kävellyt muista hyvin erottuva Tonnelo, joka piti jonkinlaista kruunua päässään. – Te voitte nyt jatkaa matkaa ja jossakin vaiheessa , kun tarvitsette voimaa ja rohkeutta enemmän kuin teillä jo nyt on, te tulette saamaan sen.”…
Niinhän se lienee, kuten saduissa opetetaan, että yleensä kaikkein hartaimmat toiveet ja suuret unelmat toteutuvat. Jospa vaikka lapsille jäisi tämä totuus mieleen, muuten melkoisen aneemisesti kuvitetusta lasten jännäristä. Juha Mäntylällä on tekstintekijänä muistaakseni meriittejä tuolla aikuiskirjallisuuden puolella, mutta tietysti voin muistaa väärinkin, kun tuo kriitikon päänuppi on hatara kuin harakan pesä.
Mutta asiaan. Louis Scarryn pölypeikkoja muistuttavat Tonnelot ovat päässeet päärooliin tässä lasten jännärissä. Omat lapseni etsivät niitä Scarryn kirjojen sivuilta herkeämättä, kun ne oli piilotettu niin hyvin.
Itse kirjan juoni on ihan lapsille sopivaa kamaa. Siinä lähdetään merimatkalle ja tullaan saarelle, jossa yrmeä linnanhaltija tai jotain sinnepäin asustelee. Tietysti pitää löytää vielä aarrekartta, jonka avulla päästäisiin käsiksi Yrmyn vartioimiin aarteisiin.
Taitaapa yrmystä tulla lopulta ihan siedettävä myös saaren ”valloittajille”, Tonneloille.
Nyt ei kyllä Harri István ole luovimmillaan tässä kuvituksessa.
Teksti sentään soljuu turvallisen lukukokemuksen merkeissä. Muistan lapsuudesta monta kirjasarjaa, joissa pistettiin 95% paremmaksi. Oli Viisikoita, Seikkailusarjaa, Pertsaa ja Kilua, Sulka-sarjasta puhumattakaan. Sehän oli ahmimisikäisille suunnattu inkkarijuttu.
Ehkä tämä kirja asettuu kohderyhmältään aika snadiin sakkiin. Ehkä on niin, että näitä pitäisi isän ja äidin lukea lapsilleen, niin että lapsi hurahtaisi unten maille turvallisen monotonista ääntä kuunnellen.
Hyvää jatkoa vain tonneloiden parissa Harri ja Juha.
Se minkä edistää lastenkulttuuria, ei mene koskaan hukkaan.
Minulle tuli mieleen tätä kirjaa lukiessa, että pitäisiköhän huomenna taas ottaa huipputehokas ladattava pölynimuri esille ja pitää puolen päivän siivoussessio, varsinkin sängyn alla vaanivia pölypalleroita säästämättä. Siihen kun jatkelee mäntysuovalla ja vedellä, niin tulee raikas tuoksu makkariinkin.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
