Täältä tuloo Jussi
Anekdootteja ja kartoitusta hiihtäjän taipaleelta
Hellevi Pouta: Mieto, Karisto Kustannus, 2019
” Oli pojanpojan pronssimitali lähellä, sanoi Iisakki Mieto kurikkalaisessa vanhainkodissa, kun Juha oli tullut maaliin Sapporon olympialaisissa 1972 ja hävinnyt 15 kilometrin hiihdossa pronssimitalin kuudella sadasosasekunnilla. Sitten isoisä ummisti silmänsä ja kuoli. ”…
Anekdootteja pursuilee Miedon suusta aitoon pohojalaaseen tapaan. Ja sekös stimuloi kirjan lukijaa koukuttumaan moisesta herkkuhetkestä. Olihan Mieto oman aikani sankari. Putsasi palkintopöytää milloin mistäkin ja taisihan se olympialainen kulta tulla viestissä henkilökohtaisten arvokisamenestysten lisäksi. Norjalaisten keskuudessa hän oli legenda ja vähän myyttinenkin henkilö kaksimetrisessä komeudessaan.
Että mitä. Kirja vaikuttaa ihan kivalta kirjalliselta monumentilta sankarihiihtäjästämme. Joskus tapasin hänet joillakin messuilla esittelykeikalla ja pari sanaa vaihdoin. Ihmisrinki oli tietysti ympärillä ja nuorilla nimmarilehtiöt kynineen käsissä.
Kirja kertaa suomalaisten muistamat ilonhetket televisioruutujen ääressä. Jos nykäsmatti oli vähän raikulipojan maineessa niin Jussi oli säästeliäisyyteen asti saita pohjalaanen ja vältti visusti paheita. Dopingepäilyjäkään ei saatu aikaiseksi, kun hänen aikansa hiihtäjät luottivat paremmin mustikkakeittoon jota riitti rinnuksillekin.
Suksifirmat tietysti kilpailivat huippuhiihtäjän sponsorin paikasta ja monia muitakin liikkui menestyvän hiihtäjän vanavedessä rahatukut kourassa. Kansanedustajan pesti kesti neljä vuotta.
Taattu joululahjakirja ilman muuta, vaikka särmää olisi odottanut enemmän. Sitä Jussi ainakin kritisoi, ettei menestyneitä hiihtäjiä käytetä enemmän apuna nuorten kykyjen valmennuksessa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
