Lähiluonto ja luovuus tärkeitä
Pelkät pisatulokset eivät riitä
Juho Norrena: Opettajan vaikeat kysymykset, Ps Kustannus 2021
Tuli sitä vietyä lapset luontoreissulle kiikarien ja kaukoputkien kera mieluummin kuin olisin hiostanut heitä keväällä päivästä toiseen kuumassa luokassa.
Iltapäiväkerhoja tuli pidettyä kolmena iltana viikossa, eikä suinkaan heti koulupäivän loputtua, vaan viidesta puoliseitsemään illallan. Oli elokuvakerhoja ( oppimateriaalikeskuksia ei silloin oltu vielä ajettu alas), musiikkikerhoja ja pianotunteja, luovan toiminnan kerhoja, jne… Joskus luokkahuoneessa oli lähes sata innostunutta lasta.
Tehtiin keväällä jälki- ja jätösretkiä, ja tuloksista tehtiin taulu luokan seinälle. Lähdettiin uimarannallekin ja joskus kiville istuksimaan ja laulamaan laulukirja läpi. Ope säesteli lapsia kitaralla.
Kirjastotunnit olivat hauskoja. Lapset hakivat kirjoja koulun kirjastosta tuntilainaan ja olivat tosi innostuneita tällaisista tunneista.
Sitten tulivat jokavuotiset opetussuunnitelmapalaverit, ja lapset jätettiin niiden ajaksi luokkaan sotkemaan koulukirjojaan.
Kerran tuli viisi poikaa luokseni ja ilmoitti, että rehtori heittelee heitä seinille puutyösalissa. Pistin postia koulutoimenjohtajalle pomon väkivaltaisesta käytöksestä. No siitäpä jouduin koulutoimenjohtajan tuikeaan puhutteluun.
Mutta mitä minä nyt. Piti sanomani, että kirja näyttää hyvältä, ja kivoja ohjeistuksia siitä löytyy pitkin matkaa. Onnellisuutta siinä perätään opetustyöhön. Opettajaressukat ajetaan yhä tiukemmalle tavoitteiden verkkoon, mutta ei ymmärretä että luovuudella ja sydämellä kasvatetaan nuorista terveesti ajattelevia ja koulusta tulee viihtyisä paikka.
Näillä opeilla lapsista tulee innovatiivisia ja elämään positiivisesti suhtautuvia. Kyllä oppilaani töitä tekivät. Ja tekivät innoissaan. Ikävä kyllä nykyisin oppilaat voivat pahoin ja kanavoivat ahdistuksensa opettajiin. Ei niitä oppilaita pidä opettaa setelinkuvat silmissä. Silloin yläasteen vekarat kuvaavat You Tubelle videon opettajan pimahtamisesta, eikä koira perään hauku.
Kiitos kirjasta. Viisauden lähteillä kävin ja kun lukemista puoliltaöin lopettelin, niin mietin, että moisesta teoksesta pitäisi tehdä pakollinen nykyopettajille jotka taas tänä syksynä laativat opsia ja jättävät lapset herran huomaan repimään vihkojaan.
Voi halavatun halavattu ja kissan viikset.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
