Jussi Parviainen, Jumalan rakastaja

Impulsiivinen voimamies

Vaikuttava elämänkerta

Maria Roiha: Jussi Parviainen, Jumalan rakastaja, Tammi 2018

Kelpo elämänkerta tämä Jussi Parviaisen taipaleesta kertova kirja on. Kirjan kirjoittaja on eläytynyt mukaan Parviaisen impulsiiviseen tapaan julkituoda näkemyksiään. Kuhmosta teatterikoulun draturgialinjalle lähtöään Parviainen luonnehtii samantapaiseksi kokemukseksi kuin iglussa asuvan, hylkeentaljalla makoilevan ja hylkeensilmiä lempiruokanaan syövän pojan lähteminen pääkaupungin kulttuurielämän keskiöön.

Jussi Parviaisella on ollut apunaan sosiaalinen luonne ja taito pistää ”lipan alta” sellaista tekstiä, että sillä saa helposti ystäviä. Mutta taiteen suhteen hän on ollut tinkimätön. Uskonnollisuus on hänellä ollut lapsuuden perintöä ja niinpä hän osasi jo nuorena puolet Raamatusta ulkoa. Lieneekö tämä ja Jussin kirjallinen lahjakkuus tehnyt hänestä Outi Nyytäjän lemmikkioppilaan.

Pidin tekstin rehevyydestä, joskin siinä korostuu liian usein myös Parviaisen Helsingissä oppima kolmiyhteys: vittu, viina ja viisaus. Parviainen toki remelsi naisten parissa ja abortti tuli tutuksi monesta suhteesta ja joskus ei-toivottu lapsi johti vähäksi aikaa jopa lämpimään parisuhteeseen ja hyvään isä- poika suhteeseen.

Parviainen ihannoi Jouko Turkkaa, jonka kaudella teatterinteko muuttui monen paheksumaksi ”paskanheitoksi”. Turkkaa Parviainen piti nerona, joka osasi ottaa näyttelijöistä irti arvaamattomia nyansseja ja tehoja. Eipä silti, ei Turkka ollut kaikkien näyttelijöidenkään mieleen. Hänen oma näyttelijä-vaimonsakin heitti näyttämöltä Turkkaa kirveellä.

Kirja on täynnä anekdootteja, mutta tietysti joskus painottuu liikaa eroottisiin paljastuksiin. Parviainen, kuten monet muut syvästi tuntevat taiteilijat, kävi tiensä raskaimman kautta ja joutui tietysti myös median hampaisiin.

Kirja on hyvä. Kannattaa lukea vaikka siitä näkökulmasta, että näkee, mitä -70 – 2000 luvun teatterielämässä on tapahtunut ja ollaanko sittenkin menonssa yliampumisiin vai rikkaampaan ja monisyisempään ilmaisuun.

Jouko Varonen