Kirjoittajan lytproosapäiväkirjaa
Teatterikoulu, interrail, Pariisi ja Neva
Jussi Seppänen: Jussi Seppänen, WSOY 2020
Jussista leivottiin jo kovien sarjaan kuuluvaa kirjailijaa, kun listalle napsahtivat ehdokkuudet Runeberg-palkinnosta, Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta ja ja Vuoden urheilukirjasta. No häntä alettiin muistaakseni nimitellä sen jälkeen hopea-Jussiksi ja sivuosa-Jussiksi.
Kivasti Seppänen tässä kirjoittelee lyhytproosanomaista päiväkirjaa. Onhan kirjassa haikeaa huumorin häivääkin. Välillä ollaan Lyhytelokuvafestivaaleilla Sodankylässä.
Toisen kerran on tilitystä kirjailijan tielle lähteneestä kirjoitustaidon opettajasta. Erotiikkaakin vilautellaan ja leiskuvaa lempeä.
” Muistatko kun tavattiin Polvijärvellä Navettadiscon jälkeen. Istuit nurmikolla aamupalalla ja kuulit mystistä surinaa. Kävelit navettaan ja löysit minut pyörimässä. Patteri jaksoi vielä. Kylmä navetta, suljetut kaiuttimet ja ikkunasta loistava aamuaurinko. … Näytinkö yksinäiseltä, lyödyltä tai siltä, että jotain puuttuu? En näyttänyt! Minä iskin sinulle silmää.”…
Seppäsen lyhytproosa on kivaa luettavaa, joskin odotin enemmän särmää ja jänteen kaarta. Seppänen päästättelee tässä kirjassaan melkoisen vapautuneesti ja harmittomsti. Joskus on tekstissä runollista hehkua, joskus arkitapahtumien kirjaamista. No hopea-Jussi on tehnyt nosteessaan teoksen, vähän niinkuin vasemmalla kädellä, niinkuin entinen apurahoitettu kuvataiteilija postmodernin maalauksen.
Kun lueskelin, niin videolla pyöri Alaksis Kiven Nummisuutarit – elokuva, ja kun sitten siirryin työhuoneeseen miettimään, niin ajattelin niinkin, että on vaikeaa kirjoittaa omaelämänkerrallista tekstiä sortumatta kohtalon murjaisuihin taipaleellaan.
Seppänen on potentiaalinen kyky. Hänellä kynä tai tekstinkäsittely pysyy hallinassa, kunhan vain muistaa, että päiväkirja ei sinällään ole vielä teos. Pitäisi yhdistellä ja liimailla osasia, pistää fiktiota ja sitä rataa. Taisin jo miettiä, että tämä toinen teos kirjoitustaidon opettajalta toimii luettaessa kuin entisen sonnin hyppy piikkilanka – aidan yli. Palit jäivät tästäkin tekstistä roikkumaan aitaan.
Odotan aina alkusärmää, kirjoittajaopettaja minäkin, ja sen ympärille kietaistua tarinaa.
Kaikkea kivaa Jussi. Vielä se sulla napsahtaa kohilleen. Silloin olet kulta-Jussi ja juhlittu sankari, apurahasieppari.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
