Jylhäsalmen uudet säpinät
Kevyttä kesäviihdettä
Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi, Karisto 2018
Näyttääpä Jylhäsalmelta löytyvän kevyttä romanssia vaikka millä mitalla kesäviihteen ystäville. Anna muuttaa kaupungista Jylhäsalmelle, maalaisidylliin. Mutta kohta ovat idyllit päälaellaan kun asuinkaveriksi aiottu miesystävä Tom, jonka kanssa on suunniteltu yhteiseloa vakavamminkin, soittaa ikävän puhelun.
Kyyneleet siinä tulevat silmiin, mutta ne on pyyhkäistävä pois, kun ystävällinen ja huippuautoja keräilevä Vili alkaa kiinnostua Annasta.
Keitos tietysti sisältää, rakkauden huumaa, nuotiolla haaveilua, yhteisiä aittaöitä ja – melkein lupauksia. Kesä on todella hiostavan kuuma, ja kostean kuumalta vaikuttaa myös Annan ja Vilin suhde. Ja mitäs sitä sitoumuksia heti tekemään, kun tarvitaan kirjaan uusi jatko-osakin ja Vilin pitää pian lähteä kaupunkiin jatkamaan opintoja.
Näyttääpä siltä, että tämän Annan rakkausasiat sujuvat sutjakkaasti kukasta kukkaan, jos nyt naisenpuolesta voi tällaista sanontaa käyttää. Toki mukaan mahtuu kirjan nimen lupaama oikeakin ukonilma tulipaloineen, jossa punnitaan Vilin ja Annan ystävyyttä malliin ”mistä tunnet sä ystävän”. Jospa hyvinkin käkkärätukkaisesta Vilistä saisi sen oikean sielunkumppanin, tuumii Anna ja on jo – melkein – unohtanut ex kaverin Tomin, joka tuli antaneeksi pakit melko suorasukaisesti.
Ikävä todeta, että suomalainen viihdeproosa ei näytä parempaan pystyvän. Toki mukana on maaseudun kuvausta, pieniä jännitteitä ja taitaapa Annan ystävätär saada myös perheenlisäystä. Mutta mutta, kun kesälukijat eivät paljoa pyydä, niin eipä sitä kirjailijan tarvitse erityisen korkealle rimaa nostaa. Liikutaan siis Anni Polvan, Hilja Valtosen ja Nyyrikin jalanjäljissa, tosin rimaa hipoen.
” Hän piti Annasta hellästi kiinni ja kohotti hänet ylös eteensä. Vili katsoi Annaa kysyvästi silmiin, Anna ei voinut kääntää katsettaan pois, ei halunnut. Miehen hämmentyneet silmät olivat niin lähellä, ruskeat, lämpimät ja syvät. Hänen hengityksensä pyyhki Annan poskea, nostatti kuumia väreitä Annan niskaan. Luvattomia väreitä.”…
Jouko Varonen
