Silmät pahalaiset kostuvat
Kalvi Korven iki-ihanat
Kalevi Korpi, Aika yhteinen mieleeni palaa, 2 CD, 50 äänitystä, Valitut Palat 2020
Pistin saunan lämpiämään. Laittelin pakastevastan kylpykuntoon. Viritin pirikellon herättämään sopivan ajan päästä. Ja pötkölleen.
Meditoimiseen on monta tapaa. Olen sanonut aina, että tulen toimeen vaikka tynnyrin pohjalla, jos on vain musiikkia kuultavana ja kirjoja luettavana. Tällä kertaa valitsin juke-boksiini Kalevi Korven ainutlaatuista laulantaa ja wanhoja kunnon iskelmiä, joista itse mielensäpahoittajakin olisi haltioissaan.
Voisi tietysti wanha valittaja sanoa, että eipä kuulu vinyylin rahina ja napsut. Mieleni taas pahoitin.
No sepä siitä. Levyllä on maestron parasta antia ja tenorillaan hän on varmaan loihtinut monta konserttisalillista hurmokseen. Ne ovat siitä hyviä nuo vuosisadan puolenvälin jälkeen äänitetyt että eipä jumputa taustalaite vaan oikeat muusikot ovat asialla taustallakin aina Dallapésta lähtien.
Saunakello rilahti. Jatkoin kuuntelemista. Kehotin vaimoa menemään ensin. Tulisin kun ehtisin. Mutta kyllä siinä kiuas kylmeni, ennenkuin Kalevi veti viimeistä biisiä.
Hyvänen aika. Olin ihan haltioissani. Mieleen tuli, kun isä ja äiti pyörähtivät maamiesseuran talolla tanssiväen sekaan ja mie jäin kuin jämsän äijä ihmettelemään seinustalle.
Kohta tulivat käsi kädessä ja onnellisen näköisinä luokseni. Se oli harvinaista herkkua sotajermun perheen nuorimmaiselle. Ihan riehaannuin kiusoittelemaan:
– Pussasitteko.
Eipä isä kommentoinut. Noloksi meni.
Mutta lopulta asiaan. Korven levy on täynnä ihania sattumia, kuin mummin hernekeitto. Löytyy Tähdet meren yllä, Ilta Pariisissa, Lennä mun lempeni laulu, Saavuthan jälleen Roomaan, Rakasta, kärsi ja unhoita, Rakkauden satu, jne jne…
On vähän unohtunuttakin tuotantoa, mutta se tulkinta. Voe voe. Levyt olivat minulle aarre. Kuulun siihen mielensäpahoittajien sukupolveen, joka höristelee korviaan hopeiselle kuulle ja monille muille rakkauden kiemuroita ja juhlahetkiä tulkitsevalle laululle.
En väheksy nuorison musiikkia. Mitä sitä joutavaa jurnuttamaan. Tehkööt makkarat mieleisekseen, niinkuin entinen makkaramestari tuumi, kun lähti eläkkeelle.
Kiitos upeasta tallenteesta. Yhdyn monen muun suurten ikäluokkien puurtajan mielipiteeseen. Vien vaimon tanssiin. Ei pyörähdellä. Ollaan lähekkäin. Keinutaan. Supatellaan korvaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
