Isokallio heittää hetulaa
Jospa vaikka tekoäly kuntaa johtamaan
Kalle Isokallio: Yhden miehen sote, Tammi 2020
…”kun päätökset tekee kone, johon on ohjelmoitu lakipykälät, tulee ainakin lain lain mukaisia ja oikein tehtyjä päätöksiä”…
…” Entä jos naapuri saa kimmokkeen tarjota isomminkin maatilamatkailua…Ja seuraavana kesänä ottaa enemmän vieraita…Puhdasta voittoa se semmoinen on, jos kesälämpimään aittaan panee pari petiä”…
… Ei sote-uudistus paranna Raaseturun terveydenhoitoa. Ei uudistuksen tarkoitus ole parantaa kansalaisten asemaa. Sen tarkoitus on parantaa poliitikkojen asemaa”…
Isokallio pistää jäynää ihan hengästykseen asti ja tottahan se on, että tv:stä tutun miehen aivoitukset pistelevät teräviä piikkejä valtakunnan silmäätekevien ahteriin. Kukaties Kalle onkin vähän kuin woodoo-mies jolla on se pehmonukke. Aina kun kirjailija tökkää piikin hölmönä tuijottavaan taikakaluun, niin yksi tai useampi arkadianukko älähtää ja juoksee ottamaan rauhoittavia pastillirasiaksi naamioidusta purkista.
Kyllä mie Isokalliota diggaan. Semmoinen venkoilu esim. maaseudun ongelmien voittamiseksi kuuluu Isokallion repertuaarin maneereihin ja hän on käsitellyt teemaa mm. kieroihin yritystenperustajien suuntaan, jotka nostavat yritystuet ja lähtevät rahoineen lipimään jonnekin Kuubaan. Maalaismiesten ihmeteltäväksi jää vain tyhjilleen unohdettu teollisuushalli.
Kusetusta riittää maaseudunkin kustannuksella. Ostellaan tontteja, joille pitäisi nousta vaikka Ikean kaltainen kauppakeskus ja yrittäjä lipeää hommasta. Jättää horsmaa kasvavan aukion citykettujen ihmeteltäväksi ja kuntalaisten maksettavaksi.
Aina tarvitaan satiirikkoja. Isokallio on vakiinnuttanut paikkansa herrojen alter egona. Hän hyppii karvaisena piruna heidän olkapäällään ja tökkää aina välillä kolmipiikkisellä hiilihangolla ahteriin. Maaseudun punaniskoja poliitikkoja hän pitää törskisti pilkkanaan, mutta taitaa olla niin, että maaseutu se tässä hässäkässä vie lopullisen voiton. Kas kun etelästä yksi ja toinen jo haikailee asumaan entisten pakettipeltojen laitaan luomu-hirsimökkiin jossa vapina kahvikuppikädestä lakkaa ihan itsestään samoin kuin rauhottuu elohiiri silmänurkasta ja änkytys ja esiintymispelko ilman kymppitonneja tunnilta maksavia konsultteja.
Niin se vain on. Mestarismies on Isokallio.
Voi halavattu. En paremmin sano.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
