Karen M. McManus: Kaksi voi säilyttää salaisuuden jos toinen heistä on kuollut, Tammi Kustannus

Kuka murhasi tanssiaiskuningattaria

Turpa kiinni, jos henkesi on sinulle kallis

Karen M. McManus: Kaksi voi säilyttää salaisuuden, jos toinen heistä on kuollut, WSOY Kustannus 2021

Sehän se on tämmöisten murhatrillereiden imu, joka saa uimarantaköllöttelijän polttamaan selkänsä karrelle. Kas, kun siinä puututaan pikkukaupungin vaiettuihin salaisuuksiin ja semmoisiahan Suomen kansalla on omasta takaakin.

Nuorten kesken on tuttua, että varsinkin iljettävissä sukurutsatapauksissa saati sitten hengenlähdöissä tehdään verivaloja. Ei sitä passaa semmoisista kertoa, muuten menee molemmilta elämä pilalle. Onpa tehty niinkin, että vahvempi osapuoli uhkailee hengenlähdöllä jos kahdenkeskisiin rötöstelyihin puututaan.

No, nytpä on päähenkilöillä ihan oma lehmäkin ojassa, kun he palaavat pikkukaupunkiin, jossa suojellaan vieläkin kahdenkymmenen vuoden takaisia mysteereitä. Ja sattuupa Elleryllä ja Malcolmillakin olemaan myös oma salaisuuksien verkkonsa.

Vainoharhaisille ja sukusalaisuuksia kyttäileville suomalaisille tällainen vanhoihin aikoihin liittyvä trilleri sopii oikein hyvin. Kirjailijalta kun ilmestyi aiemmin jo ”Yksi meistä valehtelee” – teos, josta lukijat tykkäsivät kuin hullut puurosta. Niinpä tätä uutta kansainvälistä trilleriä jo odoteltiinkin innolla.

McManus on taitava jännitysjuonien punoja. Nyt tutkitaan vuosien takaisia teinimurhia ja sitten mahdollisuutta, että murhaaja on jälleen palannut maisemiin. Hommahan eskaloituu ihan ammattikirjailijoiden tyyliin, vaikka joskus tuli ikävä esim Mäen Reijoa, kun huumorin kanssa on niin ja näin. Näkisin, että murhamysteereiden selvittelyssä auttaisi vähän, jos pistettäisiin pikkuisen ironian mausteella.

Silloin lukija havahtuisi siihen vanhaan totuuteen, että elämähän on vain kabaree ja siitä huolimatta saan pitää omat painavat salaisuuteni, joita olen luvannut säilyttää kuolinvuoteella kähistäväksi asti.

Laatukamaa uimarannoille.

Suomalainen sukusalaisuuksien tuttu samaistuu varmasti. Synkkiä ja vaiettuja menneisyyden pöpöjä kun maassamme riittää joka lähtöön. Me oikein elämme niistä emmekä tule toimeen jos jonkun pöytä on ihan puhdas, tai ainakin melkein.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen