Kultakurkun menestysreseptit
Syksyn parhaita elämänkertoja
Antti Heikkinen: Kari Tapio, Elämä, WSOY 2020
…” Joka kerta Meiju Suvaksen tavatessaan hän muisti mainita, että Meiju, sun tykit on taas kasvaneet”…
…”Yleensä lehdet kirjoittivat hänen lisääntyneistä keikkaperuuntumisistaan ja Kari vastasi olleensa oikeasti sairaana tai totesi yksityiselämän yksityiselämäksi”…
…” keikalla selvä, keikkojen välissä retalehtiva ja joskus kesken keikkarundin korkin päälle astuva”…
Arvelin, että nyt tulee melkoinen pläjäys, kun esipuheessakin kirjan kirjoittaja hattuilee suoraan mestarilaulajasta. Sanoo, että ei ole ikinä nähnyt klabbia eikä ole ollut kiinnostunut Karista pätkääkään.
No, hyvän ja luojan kiitos anekdoottipitoisen kirjan on nuori savon murteen uudistaja tempaissut Karista. Heikkinen onkin monilahjakkuus ja häneltä sujuu myös kirjan teko vaikka vasemmalla kädellä. Mitäpä niitä ruikutuksia ja kiertelyjä. Sanoo vain asian niinkuin se on.
Olin mestarin konsertissa vähän ennen hänen poistumistaan paremmille laulumaille. Yskäinen oli ja orkesteri sai välillä heittää lauluja ilman solistia. Ei tullut konsertin jälkeen kirjoittelemaan nimmareitaan. Mieleen esitykset jäivät. Ihan olen ollut Tapio-fani siitä asti kun muistan.
No yleensä rahastajia löytyy vielä, kun itse guru on siirtynyt manan majoille. Yrittiväthän ne Karin pojatkin isänsä saappaisiin, mutta monta numeroa liian suuriksi ne joutuivat toteamaan.
Karista on kerrottu monia juttuja. Eräs on tämä: Kari lauloi Tohmajärven tanssilavalla paikallisen orkesterin säestyksellä. Hän vinkkasi basistille, että kuule, sun basso on alavireinen. Johon basisti, että oli siitä kieli poikki, mutta laitoin solmun. Se ei ole kai oikein pitänyt.
Kyllä kirja on todella syksyn best sellereitä. Luulen, että pelkkä karismaattisen tähden onnistunut kuva kannessa sytyttää ostohalun. Kirja vilisee muistumia, ylämäkiä, montunpohjia ja herkullisia anekdootteja. Hyvää työtä on kirjailija tehnyt, varonut kuitenkin puuttumasta salaisimpiin yksityisasioihin.
Kun Kari lopetti keikan, hän veti käden lippaan tapansa mukaan. Ei tullut takaisin lavalle, vaikka kansa kovasti hullaantui taputtamaan. Miekin läksin vaimon kera ja pistin auton radiosta kuulumaan matkasaarnaajaksi nimitetyn klabbin jeesuslaulun.
Vaimo semmoisista tykkää.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
