Upea teos kasvien mytologiasta ja lääkekäytöstä
Torajyvästä Suopursuun
Lidia Antin: Kasvien mytologiaa, toimittanut Marjaana Moisio, Aurinko-kustannus
Tämä teos käsittelee kasvien lääkekäyttöä ja mytologiaa ennen ajanlaskumme alkua ja sen jälkeen. Mielestäni kirja on todellinen aarreaitta, vaikka luonnonlääkitseminen ei ole vielä nykyäänkään saavuttanut sille kuuluvaa arvoa. Pikemminkin sitä pidetään tietynlaisina poppakonsteina varsinaiseen lääketieteeseen verrattuna. Itsellänikin on sairauksia ollut sen verran, että tiedän uudemman lääketieteen arvon.
Lapsena keräsimme voikukan juuria lääkekäyttöön. Niistä jopa maksettiin taskurahoja. Ennen käytettiin lääkekasveina myös kasveja, jotka nykyisin luokitellaan tappaviksi. Niinpä näsiästäkin, jolla syystä pelotellaan lapsia, on tehty rohtoja moneen vaivaan.
Kirjassa tulee vastaan tuttujakin kasveja, kuten suopursu. Suopursu nimittäin on ollut ennen tärkeä taikakasvi jonka avulla shamaanit vaipuivat transsiin. Suopursua käytettiin hengittämällä poltetun kasvin savua, tai pureskelemalla sen juurta, tai hieromalla kasvia polviin. Samaan tarkoitukseen lienevät Lapin shamaanit käyttäneet kärpässientä, joka on myös myrkyllinen.
Tuttu piharatamo on liittynyt kristilliseen symboliikkaan pelastusta ja elämäntietä – ”Kristuksen polkua” – etsivien vertauskuvaksi. Tuttua on myös piharatamon käyttäminen haava- tai laastarilehdeksi.
Kirjassa on tietoa erilaisista kasveista melkoinen määrä. Kasvien historia kerrotaan aina juuriaan myöten. Nykylukijalle tuttuja kasveja on vähemmän. Jos on jäänyt koukkuun kasvitieteeseen tai jopa opiskelee alaa, voi kirja olla korvaamaton lukukokemus.
Itseäni kiinnostavat kasvit luontokuvaajana ja toden totta, viivähdin kirjan parissa kokonaisen sunnuntaipäivän. Teoksessa on kattava luettelo latinankielellä ja suomeksi, joten eipä hätää jos haluaa etsiä vaikka ”tärppejä” sen sivuilta.
Jouko Varonen
