Suomalaisten sydämissä
Pitkämäki lähikuvassa
Keijo Leppänen: Keihäsmies, Tero Pitkämäen elämä, Tammi Kustannus 2020
Kyllähän se Tero oli suomalaisille yksi tärkeitä valonpilkkuja yleisurheilussa. Oli muitakin, särmikäs Seppo Räty ja Savon ”sulttaani” Antti Ruuskanen, oli Siitosta, Nevalaa, Tapio Korjusta, Kinnusen isää ja poikaa, trubaduuri Rautavaaraa, Jonni Myyrää, Matti Järvistä, Yrjö Nikkasta, Arto Härköstä, Matti Sippalaa, Toivo Hyytiäistä, Kalervo Toivosta, Eino Penttilää, jne, jne…
Naisetkin ovat pitäneet puolensa arvokisoissa lähes yhtäläisesti.
Mutta Teron kausi huippu-urheilijana ja kansan tunteiden nostattajana oli omaa luokkaansa. Kestikin 15 vuotta. Ja perhe oli tärkeä henkilö tässä souvissa. Niina Keloon Tero ihastui urheilupiireissä. Usein vaimo oli kentän laidalla vänkärinä. Hänkin oli valtakunnallisen tason yleisurheilija ja osasi auttaa ja antaa myös henkistä tukea.
Joskus tuli alamäkiä, mutta ne kestettiin. Zelesný muutti radikaalisti Teron valmennuksen suuntaa, mutta taisi Tsekin suuruudella olla liian rankat lääkkeet Suomen mahtiheittäjälle. Masennuksen hetkellä hän laittoi kuitenkin viestin, että sinun aikasi tulee Tero. Mitaleita kertyi, jopa MM-kulta.
No sitten tulivat nämä Saksan ihmemiehet, jotka heittelivät vaikka vasemmalla kädellä ysikymppisiä. Teron aika alkoi olla ohi.
Vielä jätkä oli kuitenkin kotimaan tasolla ja timanttikisoissa turvallisen tasainen ässä kasikuutosineen, joita tipahteli monta vuotta. Kirja on urheilumiehelle nannaa luettavaa. Suomalaiset ovat siitä jämptejä, että he arvostavat miestä joka harjoittelee tunnollisesti eikä heti lähde kohulehtien mannekiiniksi, kun saa keppinsä lentämään kunnolla kerran pari.
Kirjan kirjoittaja tunnetaan television uutisista. Hän on se mies, joka näyttää niitä kivoja kevennyksiä ikävien koronauutisten jälkeen ja virnuilee verbaaleine heittoineen naistoimittajalle. Leppäseltä on ilmestynyt kirjoja enemmänkin, mm. Paavo Nurmen syväluotaus. Kivoja nämä uutismiehet. Rönkäkin pukkaa niitä dekkareitaan alvariinsa.
Vielä olisin odottanut Leppäseltä lisää särmää tähän opukseensa. Mutta mitä sitä semmoista. Siisti mies on siisti myös ulosannissaan. Ei levittele salaisuuksiaan kaikenmaailman uutisankkureille.
No mitäpä tässä.
Odotellaan, jos sieltä lökäpöksyheittäjistä taas nousisi uutta puhtia keihäänheittoon, Pitkämäen kauden jälkeen.
Niin se on. Suomalainen jaksaa odottaa.
Hyvä kirja. Kertakaikkiaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
