Tarina avoerosta
Aika kipeää analyysia
Hanna Velling: Kirjosieppo, Bazar-kustannus 2018
Sitä latuahan se menee. Ensin rakastutaan, mieluummin kapakassa. Sitten tehdään lapsi rakkauden huumassa. Naiselle riittää mies jolla on jo toinenkin lapsi, kuulemma petollisen naisen kanssa tehty. Sitten mies kyllästyy tähän uuteenkin, jolla on tunteita ja rakkautta, mutta joka ei riitä, ei vaikka parilla on jo yhteinen lapsi. Vanha suola alkaa janottaa miestä. Mies pitää huolen siitä, että naista saa höynäyttää niin paljon paperiasioissa, että elatusmaksua on turha odottaa.
Nainen on surun murtama. Ystävät yrittävät auttaa. Kohta löytyy jo yhden illan tuttuja. Työpaikalla pidetään neuvotteluja henkilökunnan vähentämisestä. Nainen jää työttömäksi. Naisen äiti on vielä verevä nainen ja yrittää autella tytärtään viisauksilla, jotka ovat aika lyhytnäköisiä.
Moni avoliitosta tai avioliitosta lasten kanssa eroon ajautunut nainen voi lukea kirjaa vaikka saadakseen vertaistukea. Heitä on paljon. Vielä kurjempiakin kohtaloita on riittävästi.
Hanna Velling ( s. 1969) elää kirjoittamalla. Hän työskentelee copywriterina , vapaana toimittajana ja tarinankertojana oman yrityksensä kautta. Tämä esikoisromaani vaikuttaa lukuromaanityyppiseltä teokselta, jossa juonenkulut ovat selkeitä ja miesten rakkauden pinnallisuus ja uuden, fyysisen rakkauden haeskelu voittaa proosallisen parisuhteen harmauden. Nainen on se joka hoitaa lapset ja tulee vielä eronkin jälkeen riistetyksi, kasvaa vähitellen tilanteeseensa ja pärjäilee suomalaisella sisulla, mitä nyt turvautuu kapakkailtoihin, viinaksiin, tupakkaan ja irtosuhteisiin, jotka eivät ole tietysti suotavia tällaisessa tilanteessa.
Suosittelen kirjaa nykyajan nuorille lukijoille. Teoksesta he voisivat saada esimakua siitä, mitä petollinen rakkaus tosiasiassa on. Kun mies saa päähänsä lähteä, entinen nainen ei ole yleensä tiskirättiä arvokkaampi. Kirja ei anna erityisen ylevää kuvaa suomalaisista nuorista miehistä.
Jouko Varonen
