Hurmaavia ja koskettavia kissatarinoita
Pikku Kakkosen tähdestä virolaiseen katukissaan
Mervi Heikkilä, Marjo Nygård: Kissatalon asukit, Avain-kustannus
Kun ennen maalla tulin tutuksi navettakissojen kanssa, niin ymmärsin, että kissoilla on jokaisella oma persoonallisuutensa. Toiset olivat luonteeltaan villikissoja ja piilottelivat ladon sillan alla, kömpivät sentään maitokupille. Toiset tulivat tupaankin ja käyttäytyivät kuin seurakissat konsanaan, kerhäsivät ja kyhnyttivät emännän jalkaa, jopa hyppäsivät lapsen syliin.
Mutta omat jutut sikseen. Tämä taidolla, mutta hivenen jäykästi kuvitettu kirja osoittaa, että myös Kissatalon asukeissa on todellisia persoonia. Kun kissa valitaan johonkin kotiin, ei ole aina varmaa, että se sopeutuu uusiin olosuhteisiin. Usein kuitenkin kissa nauttii hyvästä hoidosta ja isäntäväkensä rakkaudesta ja tottuu hoitajiinsa.
Kirja sisältää 11 selkolukuista tarinaa löytökissoista. Joskus tilanne on vaikea, kun nälkiintynyt ja kovia kokenyt katti ei heti totu uusiin olosuhteisiin. Käy niinkin että kissa joutuu vaihtamaan kotia useampaan kertaan ennenkuin sopiva isäntäperhe löytyy.
Pilli kissa oli punertavan raidallinen ja muistutti vähän sarjakuvasankari Karvista. Uusi emäntä, joka haki sen Kissatalosta harrasti valokuvausta ja niinpä kuvia Pillistä päätyi näyttelyihin ja Facebookiin. Pilli tietysti turhamaisenakin kissojen tapaan ajatteli, että sopiihan sitä paistatella linssiluteena.
Neiti Sievänen oli kaunis, harmaanvalkoinen tyttökissa. Kun se löydettiin, niin Sievänen ei aluksi kiljunut riemusta vaan kiipesi korkeaan sähkötolppaan. Kissat hakevat sillä tavoin turvaa pelottavassa tilanteessa. Kirjavien vaiheiden jälkeen kiipeilijä saatiin alas tolpasta ja Kissatalon asukiksi.
Kissatarinat tarjoavat paljon ajateltavaa. Niinpä kissaa ei tulisi syksyn tullen mökillä tai muuttokiireissä hylätä villikissaksi. Sellaisen kissan kohtalo voi olla kauhea esim. talvipakkasilla.
Kirja on koskettava ja tärkeä kannanotto aiheeseen, joka monen mielestä on sivuseikka.
Jouko Varonen
