Kiteen eläinpuisto pitää kokea!
Karhu tulee polulla vastaan
Olihan sekin koettava, että otso tallusteli kuuntelemaan kuvaajakaveriani ja viihtyi varsin hyvin, istahti nauttiman pehmeästä ja ystävällisestä puheesta.
Tultiin puistoon juuri sopivasti, kun aurinko helotti siniseltä taivaalta, kalkkunat pitivä konserttiaan heltta kiukusta punaisena, bambit asettuivat ryhmäpotrettiin, kyykäärme otti virtaa kesäkuun auringosta, pitkäsarvinen lehmän sukulainen nautti silminnähden kesän kiireettömästä tunnelmasta, rinkelisarvinen pässi tuumi, että mitähän ne raksuttelevat noita laitteitaan, tai raksutelkoot vain, mitäpä se minua liikuttaa.
Paljon oli muutakin nähtävää ja koettavaa, muun muassa upea järvimaisema, jota ihastelimme tovin. Eväiden syöntiä varten oli penkkejä ja mikä mukavinta, kaupungin lähiön rivitaloahdistus unohtui tyystin.
Kiteen eläinpuisto on siirtynyt nuoremman sukupolven hoteisiin. Uudet isännät, Kalle ja Olga Keskimäki ottivat meidän ystävällisesti vastaan ja miljöö ihmisineen henki aitoa pohjois-karjalaista vieraanvaraisuutta. Tarjolla on myös yöpymismahdollisuus ja vesipuisto ihanuuksineen, sekä Suomen suurimpiin kuuluva tanssipaviljonki.
No, emme jääneet tällä kertaa pidemmäksi aikaa, mutta rintaan, tuonne vasemmalle puolelle, latautui elämänvoimaa ja virtaa kiitettävässä määrin. On tullut vietettyä useampi vuorokausi eläinpuistossa ja paratiisin mahdollisuuksista nauttien.
Joskus tuli reissussa tenkkapoo, kun opastauluja oli vähänlaisesti ja vieraampi etelän henkilö sekoili poluilla. Kaverini jo tuumikin, että poistumisreitti ravintolaan olisi ainakin syytä viitoittaa paremmin. No kyllähän moisen probleemin selvittää ja jos joutuu vähän harhailemaan, niin sehän antaa vain uusia kuvausmahdollisuuksia.
Vielä piti käydä matkamuistomyymälässä, ostaa kortit ja nauttia ravintolan antimista. Sitten auton keula kohti Lappeenrantaa yhtä elämystä rikkaampina.
Jouko Varonen (SARV:n jäsen)
Elisabet Varonen ( luontokuvaaja)
Kalle Keskimäki ( puiston johtaja)
Elisabet Varonen ( kuvaaja)