Korpivaellukselta vallan kahvaan

Kokoomus ja ”kekkoslovakian” vuodet

Ansiokas historiakirja kokoomuksesta

Vesa Vares: Suomalaiskansallinen kokoomus IV, Korpivaellukselta vallan kahvaan, vuodet 1966-1987

Ajanjaksot, joita ansioitunut historioitsija kartoittaa, olivat kokoomuspuolueelle vaikeita. Kokoomus oli oppositiossa, kun itse Urkki I Suuri ei sietänyt heidän ideologiaansa. Niinpä piti mielistellä ja harrastaa itseruoskintaa.

Aikakauden kokoomuslaisia nimiä olivat mm. Harri Holkeri, Ilkka Suominen, Ilkka Kanerva ja Pertti Salolainen.

Kokoomus kuitenkin sinnitteli korpivaelluksensa ja lopulta alkoi aurinko paistaa risukasaan, kokoomus päätyi hallituspuolueeksi. Kun Kekkonen väistyi vallasta, katosi myös ikuinen venäjän mielistely vähitellen.

Kokoomuspuolueen alkusanat sanottiin vanhalla ylioppilastalolla 9. joulukuuta 1918. Friedrich Karlia Suomen kuninkaaksi kannattaneiden Suomalaisen puolueen jäsenten ja joidenkin Nuorsuomalaisen puolueen kannattajien toimesta perustettiin Kansallinen Kokoomuspuolue. Niinpä alkaa puolueella olla 100-vuotismaljojen paikka.

Kirjassa on mielenkiintoisia historiikkeja ja otantoja myös lehdistön noteeratuista kannanotoista. Kirjan tekijä toki myöntää, että esim. kokoomuksen nuoriso- ja eläkeläisjärjestöistä ei ole teokseen paljonkaan mahtunut. Kirja valottaakin suuria linjoja ja on oivallinen lukemisto kokoomuspolitiikasta puolueen vaikeiden vuosien ajalta.

Yleensä ottaen kokoomuksen pyrkimykset ”vallan kahvaan” torpattiin kirjan esittelemänä kautena säännöllisesti:

Kokoomus toivoi myös voivansa vahvistaa muodollisia asemiaan, ja se tavoitteli tosissaan eduskunnan puhemiehen paikkaa. Esimerkiksi helmikuussa 1980 ryhmä katsoi, että pääministerin ollessa sosiaalidemokraatti puhemiehen paikka kuuluisi seuraavaksi suurimmalle ryhmälle eli Kokoomukselle. Toki tiedettiin, että hallituspuolueet olivat sopineet jo etukäteen Virolaisen valitsemisesta puhemieheksi ja Veikko Helteen valitsemisesta ensimmäiseksi varapuhemieheksi.”…

Kirja vaatii monta lukuhetkeä ja sitä voi toisaalta käyttää hakuteoksenomaisesti, kun etsitään tärkeitä kiintopisteitä ja pikaelämänkertoja.

Jouko Varonen