Kainuulaisella maaseudulla tapahtuu
Ymmärtävää kuvausta
Tarja Leinonen: Koti koivun alla, Karisto 2018
Koti koivun alla on tietyllä tavalla helppolukuinen kirja. Sitä voisi toisaalta verrata moniin pohjalaiskuvauksiin, joissa uskonelämä ja lasten kapinointi lestadiolaista perinnettä vastaan johtaa vääjäämättömiin vaikeuksiin.
Seija on ns. iloluontoinen tyttö ja iloluontoisuuden ”palkkana” hän alkaa odottaa lasta alaikäisenä. Kanatilan nuori isäntä Hannu, joka sai lapsen alulle, tuntuu valitsevan ensin keinoista ”helpoimman ”. Hoidetaan se pois, minä kyllä maksan. Mutta Chervoletin kyytiin tuppaa myös uusia tulokkaita ja pojan poikamieselämä ei tunnut loppuvan.
Tarja Leinonen kuvaa toisaalta lämmöllä kainuulaista maalaiselämää, eikä kärjistä asioita äärimmilleen. Toki Seijan tilanne on huono, mutta onhan aina sukulaisia, joiden luokse voi lähteä hädän hetkellä.
Pidin Leinosen tyylistä kirjoittaa. Hän kuvaa verkalleen etenevää maalaiselämää lestadiolaiskodissa joltisellakin ymmärtämyksellä. Seijan ja Hannun tilannekin jää kirjassa jotenkin odottamaan jatko-osaa. Mitään äkillisiä ratkaisuja ei esitetä. Mutta tarkka kyläyhteisön ja kotipiirin kuvaus on todella maukasta usein kuitenkin surumielistä.
” Lapsi vatsassa alkaa räpiköidä hätääntyneesti, ja Seija nousee kiitosta mutisten ja laskee melkein täyden lautasen tiskipöydälle ja kävelee puolijuoksua ulos. Seija istuu ison koivun alla narukeinussa ja ajattelee, että ei kyllä tumppaa, vaikka isä tulisikin pihalle ja näkisi omin silmin hulttiotyttärensä yhden salatun paheen.”
Tarja Leinonen on sotkamolainen kulttuurituottaja ja lupaava prosaisti, viihteellissävytteinenkin, mutta rehellinen. Itse kiinnostuin lukemaan kirjan ennätysajassa ja ehkä odotin joitakin särmäisempiä käänteitä tai loppuhuipennusta tasaiseen menoon, jossa asiat vain loksahtelevat vähitellen omiin uomiinsa ilman suurempaa draamaa.
Jouko Varonen