Kotvanen siihen männöö
Aina on tupakkitauko paikallaan
Jenny Kangasvuo/Jonna Pulkkinen & Katri Rauanjoki: Kotvimisen vallankumous, Karisto kustannus 2018
Nuorena poikana, kun väännettiin hevosen vetämään parirekeen tukkeja, niin hikihän siinä tuli. Väsyksissä olivat niin miehet kuin hevonen. Niinpä päätettiin viettää kotvan aikaa nuotiolla, laitettiin hevoselle heinäsäkki eteen, käristettiin tulen päällä voileipiä, joiden päältä juusto suli leivän sisään. Hyvältä maistui. Sitten taas työn touhuun.
Lueskelin tätä turhan tieteelliseksikin menevää kirjaa ihan innostuneena, kun kirjan nimi oli niin stimuloiva ja lukemaan motivoiva. Onhan se niin, että kunnon tupakkitauko on paikallaan vaikka missä työssä, tai nykyajan kielellä kahvihetki.
Kotvimisella siis tarkoitetaan työn tekemiseen olennaisesti kuuluvaa taukoa, jota ilman työ ei valmistu. Käsillä olevaan työhän liittymätöntä toimintaa, joka vie työtä eteenpäin, ajan ottamista ajattelulle.
Kirjasta olisi helposti saanut best-seller – teoksen, mutta kas kun tekijät alkavat jaaritella liikaa ja tekevät siitä haukotuttavan tiiliskiven kierrättelyineen ja kaarratteluineen. Taittokin on tunkkaista. Jospa lienee aineistona käytetty vaikka kapulakielisiä gradutöitä tai pölyisiä tohtorinväitteitä.
Niinhän se on, että yläkerran ukkokin käytti sunnuntaipäivän kotvimiseen, kun oli tehnyt viikon rankan urakan maailmaa luodessaan. Hyvää jälkeä Hän sai aikaan, mutta joskus sitä miettii, että pari kotvimistaukoa lisää olisi ollut paikallaan.
Venäläiset ne vasta osaavat kotvimisen taidon. Venäisen kirjallisuuden arvosanaa suorittaessa tulin tekemisiin käsitten oblomovilaisuus kanssa. Semmoisia laiskanpulskeita lihavanoloisia huumoriveikkoja ne ovat usein. Turhia kiireitä ei pidetä. Poltetaan mahorkat kun siltä tuntuu.
Mitä siis. En jaksanut lukea kirjaa kovinkaan tarkasti. Kirja olisi ollut liian väsyttävä kokemus. Siihen on ahdettu kaikki maan ja taivaan väliltä. Pelkistetty, lukijaystävällinen opus olisi tehnyt kirjan tekijöistä miljonäärejä. Mutta mitä vielä, taitto on tunkkainen ja tekstiä lukiessa tarvitsisi joskus mikroskoopin, vaikka näössäni ei ole vikaa. Anteeksi vain. Taisi kirjan tekijöiltä kotviminen unohtua. Kirjan nimestä ja kannen suunnittelusta annan excellent+ – arvosanan. Ikävä kyllä, kirjan tekijöiltä on tainnut kotviminen unohtua.
Jouko Varonen