Jack Reacherin seikkailuja
Jämäkkä kokoelma rikoskertomuksia
Lee Child: Kova mutta reilu, Karisto 2018
Lee Childin uusin on kokoelma kertomuksia, joissa seikkailee, kukapas muu kuin Jack Reacher, mies joka tykkää kauniista naisista antaa rosvoille ansionsa mukaan, mutta saa myös joskus itsekin pahasti turpiin. Reacher on entinen sotilaspoliisimajuri ja otteet ovat sen mukaisia, tai sitten ei.
Jutussa Liikaa aikaa Reacher sattuu näkemään tavanomaisen laukunryöstön. Paikalle säntää myös poliisimiehiä, jotka eliminoivat pahiksen nopsasti ja pyytävät Reacheria todistajaksi. Mutta vaikka poliisimiehet lupasivat asiaan kuluvan vain kymmenen minuuttia, se pitkistyy ja mutkistuu. Tavallisesta laukunryöstöstä kietoutuu kokonainen seikkailu, joskus pitkästyttäväkin, mutta tietysti kiehtova.
Kun Reacher selvittelee sarjamurhaajan tapausta, hän joutuu tietysti tekemisiin myös kauniiden naisten kanssa. Pitäähän jokaisella poliisilla olla uhrilampaita, joiden avulla rötösten tekijä saadaan kiikkiin. No naiset ovat tietysti Reacherin erikoisalaa siviilissäkin, joten eipä ihme että Reacher joutuu myös käyttämään hurmurin taitojaan.
Joskus Childin kerronta ja dialogit ovat niin pelkistettyjä, että muistuttavat itsensä väkivallan mestarin, papa Hemingwayn tyyliä. Yleensä Child on näissä novelleissaan selkeämpi kuin Reacher-dekkareissaan, joita muuten on julkaistu jo 40 kielellä.
Joskus Reacher intoutuu lyömään pullon säpäleiksi ja tälläämään kädessään olevan puolikkaan pahiksen naamaan. Väkivalta näyttääkin olevan yksi Childin kirjojen maneereista. Sellaisesta tietysti tosimiehet tykkäävät ja kassakoneet kilkattavat.
Yleensä en pidä lyhyistä rikoskertomuksista. Niistä puuttuu perustelu ja henkilöiden tarkka analysointi, puhumattakaan siitä, että rikoskirjailija ei ole parhaimmillaan kun tekee näitä vasemman käden välitöitä, jotka ovat ehkä aihoita pidempiin romaaneihin. Joskus nimittäin parhaissa dekkareissa analysoidaan myös rikollisen sosiaalinen tilanne ja henkilökohtaiset asiat rikosten lisäksi.
Sjöwall-wahlööni ja matti-yrjänäjoensuuni lukeneena arvostan sitäkin seikkaa, että rikollinen voi nousta joskus myös moraaliseksi sankariksi dekkareissa, niin vaikea kuin sitä onkin ymmärtää. Mustavalkoisilla hyvä-paha – asetelmilla ja karrikoinneilla tehdään yleensä vähemmän uskottavaa kirjallisuutta.
Jouko Varonen
