Kun ei ole rahaa edes aspiriiniin
Avio-ongelma ja itsenäisyystaistelu
Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa, WSOY Kustannus 2022
Elsa Wolcottin kiirastuli johtuu osalta hänen lapsena sairastamastaan taudista ja tietysti siitä, että tyttö haaveilee, kuten kaikki naiset, prinssistä, jonka kanssa voi perustaa perheen ja viettää laatuaikaa.
Mutta toisin käy. Kun noususuhdanne muuttuu, osin ilmastokatastrofin vuoksi, työttömyydeksi ja kiduttavaksi köyhyydeksi, alkavat vitsit olla lopussa. Mieskin osoittautuu mulkeroksi, jonka kanssa ei voi elää.
Pitää siis tehdä ratkaisu, jos aikoo itsenäistyä nyrkin ja hellan välistä. Moni tietää, että moinen liikku ei ole helppo toteuttaa. Ja varsinkin lama-aikana.
…”Riutuneita resuisia miehiä, naisia ja lapsia laahusti harmaalla kankaalla kuin haamuina. Kodittomien leiri. Tuhannet ihmiset asuivat pahvilaatikoissa, autonromuissa tai säilyketölkeistä ja peltilevyistä taotuissa mörskissä. Väkeä seisoi soppajonoissa”…
Hätä on suuri, kun kuivuus muuttaa pellot tomupilviksi.
Kirja on toisaalta ekologisesti virittynyt, toisaalta psyykkistä taistelua oman minuuden säilyttämiseksi. Siihen tilanteeseen moni nykyihmisistä ajautuu köyhyyskierteessä.
Kultaiset aviolupakset lentävät nekin pölynä ilmaan. Järjellä on vain kurjuus ja avio-onni muuttuu katastrofiksi.
Hannah on keikkunut best-seller listoilla ja julkaissut vinon pinon vankkumattomille kohderyhmilleen. Mielessä on hänen taitavasti tehty suosikkinsa ”Satakieli”.
Kirja on tummaa kuvausta. Sinänsä se projisoituu nykyiseen laman uhkaan ja eriarvoisuuteen. Kansa haluaa lukea tummasävyisiä kuvauksia. Niissä on vetovoimaa ja samaistumiseen sopivia kohtaloita.
Kiitos kirjasta. Vilskahti ihan aamuneljään sitä lukiessa.
No, päivänokosten paikka.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen