Kukonpojan saduista syntytarinoihin
Kaksi erilaista satukirjaa
David Ezra Stein: Kukonpojan iltasatu, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu kustannus
Marja Simola: Selkosatuja meiltä ja maailmalta, Pieni Karhu kustannus
Kukonpojan iltasatu on idealtaan, teksteiltään ja kuviltaan todella raikas. Kukonpoika kun on saanut kyllikseen klassikkosaduista joita isä yrittää hänelle lukea. Hän keskeyttää isän omilla ja onnellisemmilla versioilla. Tällaisia satukirjoja tarvitaan. Ne antavat iloista mieltä ja auttavat lasta huomaamaan, että kaikkeen perinteiseen ei tarvitse uskoa tai sitä kuunnella. Kas kun satuja voi muunnella.
Miten se olikaan, kun Hannu ja Kerttu tapasivat juuri metsäretkellään vanhan naisen, tuli esiin reipas kukonpoika ja tuumi: – Älkää menkö sisään, se on noita. Ja niinpä lapset uskoivat kukonpoikaa ja noita jäi nuolemaan näppejään.
Kukonpoika varoitti myös Punahilkkaa puhumasta sudelle, joka tuli tyttöä vastaan metsätiellä ja niinpä koko murhenäytelmältä säästyttiin. Susikaan ei saanut kiviä vatsaansa ja pudonnut kaivoon kuolemaan.
Niinhän siinä kävi, että kun isän aloittamat ikijähmeät satukassikot tulivat runnelluiksi onnellisilla käänteillä, jotka kukonpoika inspiroi, oli kukonpojan itsensä vuoro nukuttaa isä-kukko. Kukonpoika ehti tuskin aloittaa realistista satuaan, kun isä-kukko olikin jo unten mailla.
Kerrassaan mainio kirja. Saa varmaan lapset kikattelemaan riemusta. Lapset kun tykkäävät luovuudesta ja alastomasta keisarista, niin sanoakseni. Sen pituinen se.
Miten joutsen sai mustat jalat- kirja on vähän toistoisempi ja väsyttävämpi kirja syntytarinoista ja sensemmoisista. Se nukuttaa varmaan lapsen jo sen vuoksi, että rauhallinen aikuisen ääni soljuu tasaisesti hänen lukiessaan näitä juttuja.
Kalevalaisesta maailman synty – tarinsata siirrytään auringon ja kuun problematiikkaan, kuun tummien läiskien merkityksiin ja tuttuihin juttuihin karhun lyhyestä hännästä ja ketun valkoisesta hännänpäästä.
Kiinnostava kirja tämäkin ja mainiota tarinaperinnettä, mutta kukonpoika oli yliveto persoona. Hänelle monta plussaa, ja kuvittajalle sama määrä!!! 🙂
Jouko Varonen
