Kulkemattomat polut, Gaudeamus-kustannus

 

Olisiko Suomella ollut muita mahdollisuuksia?

Historiatietoutta uudella tavalla

Nils Erik Villstrand/Petri Karonen: Kulkemattomat polut, Mahdollinen Suomen historia, Gaudeamus-kustannus

Moni sanoisi tätä teosta turhaksi kirjaksi. Itseäni kiinnostavat sen näkökulmat. Yhtä hyvin voitaisiin elämänkertateoksia kirjoittaa tällä piristävällä sapluunalla. Mitä olisi voinut tapahtua? Miksi tapasin sen ihmisen? Miten päädyin tähän ammattiin? Olisinko enää elossa, jos olisin tehnyt sen valinnan?

Sama se on Suomi-neidon suhteen. Usein vuoden 1917 – tapahtumat ja itsenäistyminen ovat tarkkailupisteenä, kun kirjoitetaan linjauksia Suomesta pitkällä aikavälillä. Historian kirjoittajat linjaavat Suomen historian joskus liian suoraviivaisesti. Siksi lieneekin piristävää spekuloida historiallisilla tapahtumilla ja henkilöhistorioilla, joista olisi voinut vaikka seurata sellaista, että Suomi olisi osa Tanskaa tai katolinen maa. No tuo taitaa olla vähän huu haa ajattelua, mutta kun historioitsijat oikein pistävät lipan alta, niin ehkäpä…

Historian Ystäväin liitto valitsi vuoden historiateokseksi (1917) tämän opuksen, jonka tiedekustantamo Gaudeamus julkaisi.

Teos edustaa kontrafaktuaalista historiantutkimusta, jossa tarkastellaan mahdollista toteutumattomien historiallisten kehityskulkujen tarkastelua.

En jaksanut kirjaan ihan tarkalleen tutustua. Tuntui jotenkin tekaistulta tuo lähestymistapa. Mitäpä sitä menneitä uudelleen selittämään. Nyt asutaan ”maailman parhaassa” maassa, jonka ovat todenneet maailman valtaapitävätkin. Mutta historiankirjoittajilla on omat intressinsä, vaikka homman tarkastelu vuodesta 1417 vuoteen 2017 sadan vuoden välein on vähintäänkin fiktiota.

Hyvä kirja ja varmaan se kiinnostaa historioitsijoita. Olen paremmin lukenut lähihistoriaan paneutuvia kirjoja ja poliittisia elämänkertoja ja todennut, että samoja asioita jauhetaan niissäkin kerta toisensa jälkeen. Esim. Urho Kekkosesta on kirjoitettu mies- ja naisvoimin näkökulmia niin paljon kuin sielu sietää. Voi tietysti olla, että menneisyydestä oppimalla voitaisiin vähän luodata mahdollisia tulevaisuuden riskejä ja mahdollisuuksia.

Jouko Varonen