Meiju puhuu järkeä
Hoidokista hoitajaksi
Meiju Niskala: Kun syvään hengittäminen ei riitä,
WSOY 2020
Meiju Niskala koki menetyksiä. Läheiset ihmiset kupsahtelivat viereltä ja kun kuolo vei oikein läheltä, ei kirjailija kestänyt sitä. Alkoi hoitojakso. Joskus sanoja ei tullut ollenkaan, mutta olihan osastolla mahdollisuus askarteluun ja siveltimen käyttöön.
Niskala piirteli värikkäitä ympyröitä, kaaria, aaltoja sun muuta. Vähitellen syntyi uniikki kuvamaailma ja sanojakin alkoi löytyä. Apurahoja tarjottiin mietteiden tekijälle ja taiteilijalle.
– Hyväksyminen on lähtöruutu.
– Kaikkia ajatuksia ei tarvitse seurata.
– Tunteet yllyttävät. Päätän itse, lähdenkö niiden mukaan.
– Saan hapuilla. Hyväksyn, etten tiedä.
– Juuri nyt on lupa olla murehtimatta.
Diggaan Meiju Niskalan tyyliä ottaa elämän vaikeudet, niin suuret kuin pienet, vastaan. On asioita, jotka pakottavat elämään päivän, jopa hetken kerrallaan. Ei pidä katsoa taakse, ei eteen, tämä hetki on ensiarvoinen.
Koronaepidemian aikoihin syntynyt kirjanen hohtaa väreissä ja Meijun ajatelmat ovat täyttä rautaa. Itse kirjoittelin nuorempana runoja ja ajatelmia. Tulin jopa pohjoismaisessa kisassa huomioiduksi. Tekstejäni luettiin kolme eri kertaa Yle1:n mietelauseina, Turun kellojen kumahdettua.
Kerran, vararehtorina ollessani, sanoin oppilaille tunnin lopulla, että nyt tulisi open runoja radiosta keskipäivän mietelauseena. Johon lapset vastasivat hirmuisella hälinällä. Eivät halunneet kuulla.
Ajattelin, että lapset opettivat opettajaa taas kerran. Tuumin: – Tehdään jotain kivaa, eiköstä. Lapset ilahtuivat: Juu, piirretään pajunkissoja ( pääsiäinen oli lähellä).
Ihastuin Niskasen mietteisiin. Kun kirja on näin ilmava, jopa selkokielinen asultaan ( ei aina mietteiltään), niin arvelin vielä syventyä siihen muutaman kerran uudelleen. Suosittelen kirjaa esim. rikkonaisen elämän tutuille ja niille, joille on kasattu lastia yli oman kestokyvyn.
Mutta ennen muuta Meiju juttelee ihan tavallisille tallaajille, kun kukaan ei kävele ruusuilla koko ikäänsä ja silloin hyvät neuvot ovat kuin kaviaaria näkkileivällä.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
