Jääkiekkoilijan vaikea taival
Koskettava kirja
Tommi Kovanen/ Jenny Rostain: Kuolemanlaakso, Bazar – kustannus
Jääkiekko on kovien poikien väkivaltapeli. Nuorille kiekkoilijoille tosin opetetaan, että on tärkeä tietää, miten taklaukset otetaan vastaan. Tommi Kovanen oli pitkän linjan liigapelaaja, kunnes tuli se viimeinen ottelu ja ruma taklaus, joka lopetti miehen uran.
Ei tullut halvaantumisia, niinkuin monille muille taklatuille. Tuli jotakin pahempaa, nimittäni aivovamma, joka sai miehen jopa veitsen kanssa viimeiselle rannalle. Onneksi poliisit löysivät hänet ajoissa.
Mutta jälkivaikutuksiin kuului myös syvä masennus, perhevaikeudet, avioero ja ajautuminen synkkyyteen. Onneksi ymmärtäjiä ja auttajia löytyi ajoissa ja nyt Kovanen elää suhteellisen tasapainoista elämää tyyliin ”päivä kerrallaan”.
Kirja on hyvin tehty. Tietysti esitystapa on joskus toistoinen. Mutta se ei merkitse sitä, ettei tällaiselle erilaisella elämänkerralla olisi tilausta nykysuomessa. Liigamaailma on samantapainen herrojen leikkikenttä kuin vaikkapa koulumaailma. Yksittäisten pelinappuloitten on pidettävä suunsa kiinni, että pomoille ei tule tahraa takkiin. Auttajia on vähän. Useimmat ystävätkin lipuvat vähitellen omille teilleen. Ja aivovaurion kärsinyt henkilö on tietysti myös hankala autettava. Onneksi on muutamia tosi ystäviä ja tietysti oma poika, josta on elämäniloa ja toivoa vaikeina hetkinä.
Kovanen aloitti peliuransa Kalpan riveissä ja pelasi uransa aikana useimmissa suurimmissa liigajoukkueissa. Suomen mestaruuskin on tilillä HIFK:n paidassa. Uraan pelaajana kuuluivat myös Italian ja Sveitsin kaudet.
Kovasen toisenlainen elämänkerta kietaisi minut mukaansa ja niinpä kello vilahti aamukahteen sitä lukiessa. Hyvä että mies on saanut äänensä kuuluviin herramafiasta huolimatta.
Jouko Varonen
