Kaunis ja koskettava kirja
Suru on tunteista suurin
Johanna Hasu: Kurjet palaavat vielä, runoja, Reuna-kustannus 2018
Hasun runoja lukiessani tunsin kipua kurkunpäässä ja aistin jotakin tuttua, kyynel pyrki silmänurkkaan. Muistuivat mieleen erot ja menetykset, hiljaisen joukon kanssa seisomiset haudan ääressä, takeltelevan muistopuheen esittämiset saarnastuolista.
Hasun runot ovat kauniita ja koskettavia, joskin myös viiltävää surua välittäviä. Mutta jostakin kuuluu linnunlaulun säe, jostakin pilkahtaa auringonsäde, mutta vain muuttuakseen taas syysmyrskyksi. Viimein ihminen vapautuu laululle ja unohdukselle, joka ei koskaan ole lopullista, muuttuu vain rakkaiksi tai kipeiksi muistoiksi.
Hasun runokielen tehot tulevat usein taidolla käytetystä toistosta, joskus myös hivenen kliseisistä kielikuvista, joita on käytetty harkiten.
Pidin runoista ja luin ne useaan kertaan. Kirja on todellinen ”terapiakirja” sille, joka on kohdannut rakkaan ihmisen menetyksen. Ensin on vuorossa tarttuminen detaljeihin, joita voi löytyä läheisen jäämistöstä. Sitten tulee kiukku ja halu tuhota mennyt, antautua vihalle ja sille tunteelle, että hän antoi periksi liian aikaisin, ehkä juuri minun vuokseni.
Tällaisen kirjan kun saa käteensa, tuntee yhteenkuuluvuutta runojen tekijään. Kun itsekin on kokenut läheisten poismenon, voi tuntea samat tunteet uudelleen, saman katkeruuden, samat vähittäiset valonsäteet, laulun puhkeamiseen huulilta kuin varkain.
” Eräänä aamuna sain lauluni takaisin
siinä se istui
keittiön pöydällä
kysyi, sopisiko tulla”…
Jouko Varonen
