Kuvalla on monia ulottuvuuksia
Onko ruma kaunis?
Liisa Väisänen. Kuvan tuhat sanaa, Kuinka ymmärtää kuvan kieltä, Kirjapaja 2017
Ensimmäiseksi minua kiinnosti luku, jossa käsiteltiin kuvan kauneutta ja rumuutta. Kas, kun kauneus on katsojan silmässä ja sisimmässä. Jollekin päätön torso voi olla tosi kaunis ja toinen näkee siinä vain irvokkaita ja rumia piirteitä.
” Kauneus tarjoaa mielihyvää. Se on kuitenkin yksilökohtainen ja ehdottoman kulttuuririippuvainen asia. Kauneus on jotain sellaista, mitä monet haluavat itselleen.”…
Kauneus on toisaalta sielumme tila. 1800-1900 – lukujen taitteessa syntyi lähes uskonnollinen suhde kauneuteen. Kauneudesta tuli primääri arvo, jota piti hankkia hinnalla millä hyvänsä.
Toisaalla kirjan tekijä kertoo myös värien merkityksestä kuvan katsojalle. Yleensä taiteilijat käyttävät teoksissaan sellaisia värimaailmoita, jotka ovat vallalla hänen aikanaan. Jotkut taiteilijat kuitenkin kehittävät omat väriteoriansa. Aristoteles sanoi, että valoa emme voi nähdä. Voimme nähdä vain värit, joiden näkemisen valo mahdollistaa.
Kirja on monipuolinen, joskus myös tieteellisen tuntuinen lähestymistavoiltaan. Lukijan pitää mieluusti olla myös tekemisissä kuvataiteen kanssa tai hänellä täytyy olla tuhti annos kirjaviisautta. Itselleni kirja alkoi avautua vähitellen, kun tutkiskelin kuvia ja kirjan analyyseja niistä.
Lieneekin tarpeellista, että tämäntyylinen teos perustuu kuva – analyysiin enemmän kuin teorioihin. Kun tavallinen mattimeikäläinen menee taidenäyttelyyn, hän paneutuu kuvien antiin sisimmällään. Kysymyksessä on sama sama ilmiö kuin yksityistä ja vaikeaa runoteosta lukiessa. Kuvan värit ja valot, sommittelu ja sen välittämä tunnelma ovat tärkeitä. Niinpä runoteoksessakin usein kiinnitän huomiota kuvastoon ja symbolikieleen. Tosiasia on, että kuvan ja runon näkee jokainen omalla tavallaan, oman sielunmaisemansa ja kokemushistoriansa kautta.
Jouko Varonen