Murhan taustoja
Kyllikillä olisi ollut kerrottavaa
Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari, mysteerin ihmisten historia, WSOY 2021
Oli rippipappi, joka oli sekaantunut Kyllikkiin useita kertoja. Oli kulkumies, josta yritettiin tehdä murhaaja.
Oli hauta, oli alaston, mätänevä tyttö haudassa, oli männynkäkkärä tökättynä haudalle, oli harmaa hansikas tytön kädessä joka jäi tutkijan käteen, oli kylän väkeä ja paljon juoruja.
Eihän tuo niin ihmeellistä. Oma rippipappini antoi minulle, rippiporukan parhaalle, Suno-pesupulveri – paketin ja sanoi, että muista Jouko tästä, että paraskaan pesuaine ei pese yhtä puhtaaksi kuin Jumalan armo. No, hän lähti pohjoiseen matkapapiksi ja kohta kuului kummia papin ja vaimon perhe-elämästä. Oli ollut kuulemma useita kolmansia pyöriä sillä aikaa kun matkapappi oli hoitamassa virkaansa suurilla selkosilla.
No, tapasin pappini, hymylehtijulkkiksen, jossakin käsivarren kahviossa ja kysyin, että muistatkos, mitä sanoit, kun annoit minulle Suno-paketin. Sanoi muistavansa. Tytöt hänen ympärillään kikattelivat. Lisäsi vielä:
– Käytännössä se asia kokeillaan.
Kautta aikain ovat kiilusilmätytöt saaneet rippipappien päitä sekaisin. Olin oman tyttäreni rippijuhlassa. Tytär läpsi julkisella paikalla ortodoksipappia pyllylle avokämmenellä. Arvelin, että on leirillä tainnut olla hauskaa kun noin estottomia ollaan.
Mutta asiaan. Hyvin on Keskisarja tonkinut esille melkoisen värisuoran ihmisiä ja tietysti moneen kertaan puhuttuja juttuja seitsentoistavuotiaan iloisen Kyllikin taustoilta.
Pappihan jätettiin rauhaan kuulusteluista, vaikka kaikki tiesivät hyväksikäytön, jota oli jatkunut. Ihan oli tuntuma tätä dokumenttia lueskellessa, että dekkarin aineksia riittäisi, mutta loppurtakaisu pitäisi heittää lipan alta, kun tapahtuman jälkiäkin sotkettiin poliisin taholta lahjakkaasti.
Ei tainnut olla paikallisen poliisin penaalin terävin kynä asialla tutkimuksia tekemässä. Tai jos oli liiankin terävä.
Jossain taisi olla sekopää kartanonherra, joka suutahti kun nuoret virittivät teltan hänen mailleen, vai muistanko väärin.
Sitten tehtiin murheelliset tekoset kahdelle tyttölapsella kesän kauniina päivänä. Telttaretkellä hekin olivat. Näissä sitä olisi aihetta kirjojen tekoon.
Tämä kirja on ihan kesäkirja, kun varoittaa ainakin iloisia tyttöjä pitämään mölyt mahassaan. Oliskohan jo syytä antaa viimein Kyllikille hautarauha. Mutta Suomen kansa on innokasta juoruilemaan, eikä unohda ikuisia aihelmiaan.
Halavatun halavattu ja hallelujaa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
