Kylmäkorpi, Paha silmä, Reuna-kustannus

Kylmäkorpi-sarjan uutuus

Rinneoja osaa asiansa

Jasu Rinneoja: Kylmäkorpi, Paha silmä, Reuna-kustannus 2018

Mystinen Paha silmä – koru kietoutuu kolmen naisen murhaan. Lopulta murhaaja käyttää sitä myös harhautuksena. Kolmelta nuorelta naiselta viilletään kurkku auki pienin väliajoin. Poliisit löytävät johtolangan, joka karsii melkoisesti mahdollisten murhaajien joukkoa. Murhat on tehnyt vasenkätinen henkilö.

Myös se, että murhaajalla on ollut mukanaan koira, voi olla tärke vinkki. Ehkä hän pystyi hämäämään uhrinsa koiran avulla ja tekemään tekosensa äkkiarvaamatta.

Kirjassa paneudutaan myös poliisien yksityiselämään. Yksi odottaa esikoistaan. Toisen vaimo on taas repsahtanut juomaan. Muitakin asioita valotetaan työryhmän jäsenistä ja heidän kotioloistaan. Tämä lisää mielestäni dekkarin arvoa.

Turkkilainen pizzeria, jota on häväisty paljon häiriköitten toimesta herättää tietysti poliisien mielenkiintoa. Poliisintyöhön johdattelu on mielestäni oivallista. Kas kun poliisimiesten ( ja naisten) pitää olla skarppina ja heittää vaikka huulta murhapaikalla, ettei paniikki pääse yllättämään tärkeässä tehtävässä. Näin se on monessa muussakin ammatissa. Voi tietysti vaikuttaa kornilta, mutta luulen että tällaista keinoa mm. lääkäritkin käyttävät.

Juonen kuljettelu on kirjassa tietysti hitaanlaista, mutta heti tulee mieleen mitä Agatha – täti sanoi Hannu Tarmiolle, kun tämä valitti mestarin kirjojen olevan vähän pitkäveteisiä: – Mutta eikös loppu olekin räväkkä? Siinä se on sanottu. Dekkarintekijän on pystyttävä pitämään lukijan mielenkiinto vireillä jatkuvan johtolankojen metsästyksen ajan. Rinneoja onnistuu mielestäni siinä aika kivasti. Sivujuonteita siis tarvitaan.

Kirjailijalla vilahtaa mukaan huumoriakin ja henkilöiden yksityiselämän analyysia, joka on todentuntuista. Yllätysloppu kuuluu asiaan ja tietysti joku olisi odottanut henkilön kuuluvan niiden joukkoon, jotka on jo esitelty. Kirja on ammattimiehen työtä, ei mikään perustelematon raapaisu. Mamu- vähemmistöjen kurimustakin siinä sivutaan todentuntuisesti.

Jouko Varonen