Lämminhenkisiä kertomuksia
Klassikkokirjailijan julkaisemattomia
L. M. Montgomery: Yrttitarha, Minerva-kustannus 2018
Jäin koukkuun L. M. Montgomeryn ennenjulkaisemattomiin kertomuksiin. Ne kuvaavat kyläyhteisön romansseja ja muitakin puuhia Prinssi Edwardin saarella melkoisen lämpimällä huumorilla ja oivallisella psykologisella silmällä nähtynä. Ihmiset ovat usein kohtalon kuljettamina ja päätyvät lopulta hyvin odotettuihin ratkaisuihin. Kertomuksissa on myös kirjailijan omaelämänkertaa ja 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun yhteiskunnallista kritiikkiä.
Tinatuoppikauppias tulee kylään, jossa asustelee hänen entinen rakkaansa. Tiet ovat johtaneet erilleen, mutta suhteet ovat säilyneet lämpiminä. Ja niinhän siinä käy, että tuoppeja alkaa mennä kaupaksi tietylle neidille tuhkatiheään, kunnes kauppiaasta leivotaan tilan isäntä ja häitä päästään juhlimaan.
Putneyn kylän naiset ovat autelleet kirkkoa mm. monenmoisilla myyjäisillä ja lähetyslounailla. Nyt pitäisi saada rahat uuden kalliin maton maksuun. Matto koristaisi seurakunnan julkisia tiloja. Mutta samaan aikaan ”miesvaltainen” neuvosto päättää, että naisten kutsuma naispuhujavieras ei saa puhua saarnatuolista, ja tilaisuus on peruttava. Mutta naisetpa pistävätkin toimeksi lakon ja kirkko jää siivoamatta, virret soittamatta, kirkon koristukset tekemättä, myyjäiset pitämättä. Mistä nyt rahat uuteen mattoon?
Valley Wiewissä pukkaa ilkikurinen poika juorun, että kaksi yksinäistä henkilöä aikovat pitää häät kesäkuussa. Nämä kaksi tuskin tuntevat toisiaan, mutta itsepintainen juoru jää elämään ja kun tekaistulla parilla ei ole mitään yhteen menoa vastaan, he sopivat asiasta naureskellen ja toden totta, hääkellot soivat kesäkuussa.
Mary Isabel on siskonsa orjuuttama nainen, joka on hyväntahtoinen ja suostuu tottelemaan dominoivaa siskoaan. Mutta kun mennään tarpeeksi pitkälle niin Mary asettuukin komentelijaansa vastaan ja äkäisen siskon kieltämä rakkaus päättyy häihin kylän lääkärin kanssa.
Kivoja kertomuksia, jotka lienevät aikansa suosittuja lehtinovelleja, mutta kun tietää kirjoittajan tyttökirjailijaneroksi ja klassikoksi, niin niitä voi lukea vaikka oppiakseen tekstin tekemisen saloja, tai sitten niiden viihdyttävyyden vuoksi, miksei yhteiskuntakritiikin, herkullisten ihmistyyppien ja psykologisen ”viisauden” kannalta.
Ennen muuta jutut opettavat suhtautumaan elämään positiivisesti ja lämmöllä vaikka olisi joskus vaikeaakin. Rakkaus ja hyvät periaatteet yleensä voittavat vaikeudet.
Jouko Varonen
