Lapsilta kielletty, Arktinen Banaani

Nettisekoilut ja nuoret tytöt

Tärkeä kirja

Marja Toivio: Lapsilta kielletty, Arktinen Banaani 2018

– Kappas vaan mitkä rinnat! Täytyy antaa täydet pinnat!

– Mikä kuppikoko sulla on hei?

– Nyt taitaa riittää, Essi kirjoitti. – Lopeta! Hän huusi Nannalle.

– Hei et sä vois pyllistää tänne päin lopuksi? Riisu farkut ja alkkarit ensin.

– No en tod! Goodbye.”

Rouva kansanedustajan ja miehensä avioliitossa on pari muuttujaa. Mies kun haluaa sekoilla alaikäisten tyttöjen kanssa netillä. Tytärkin liikkuu oudossa seurassa nettituttujen kanssa.

Kirja on tärkeä siinä suhteessa, että joku voi siihen vaikka samaistua ja saada apua nykynuorten vaivaan, nettituttavuuksien solmimiseen pelkkien nettiviestien perusteella. Sitten petytään, tullaan petetyiksi, kukaties lähdetään epämääräisille treffeille ja sitä rataa.

Nettituttavuudet ovat nuorten keskuudessa yleisiä ja vähät välitetään, jos viestejä vaihtaa joku sairas tyyppi. Toki nykyisin on keksitty nettipoliisit ja kaikki, mutta nuorilla on omat keinonsa salata pimeät puuhansa vanhemmiltakin saati sitten nettiviranomaisilta.

Yleisiä sääntöjä voisi tämäntyylisissä kirjoissa vähän kerrata. Nuorten pitäisi nimittäin muistaa, että omaa nimeä tai osoitetietoja ei pidä antaa tuntemattomille. Nettitreffeille ei pitäisi lähteä, jos on alaikäinen. Joskus aikuisetkin haksahtavat lemmenkaipuussaan jopa antamaan pankkitietonsa ja salasanansa sopivan lipeväkielisille henkilöille. Saattaapa tuttavuus johtaa hyväuskoisen antamaan myös raha-apua jollekin viekkaalle viestittelijälle. Jos vielä lähettää kuviaan  (myös intiimejä) nettitutuille, voi joutua tukalaan tilanteeseen.

Kirjassa on tietysti myös romanttisen lukuromaanin piirteitä, kun on tytöistä kysymys. Romaani on kirjoitettu helppolukuiseen muotoon ja niinpä nuoret voivat siihen tutustua, opiksi ja ojennukseksi. Usein myös perhesuhteet, kuten tämän kirjan vanhempien tulehtuneet välit, voivat ajaa lapsen netin pariin hakemaan lohtua.

Jouko Varonen