Pahuus ja väkivalta kasvamassa
Pelottomuus on väkivallan merkki
Lauri Nummenmaa: Pahuus Ihmisluonnon pimeä puoli, Tammi Kustannus 2022
…”pian pelkän harmittoman piippauksen kuuleminen saa kädet hikoilemaan ja sydämensykkeen kiihtymään. Elimistö on oppinut ennakoimaan, että piippausta seuraa inhottavan kuuloinen rääkäisy…Kyse on samasta mekanismista , jonka perusteella alamme huomaamattamme vältellä kaupungin katuja , joilla olemme kohdanneet epämääräisiä nuorisojengejä”…
Televisio on tulvillaan shokkiesimerkkejä väkivallan kasvusta. Nykyisin puhutaan ”Ruotsin mallista” kun maassamme nuorison katuväkivalta alkaa ottaa samoja askeleita kuin länsinaapurissa.
Potiitikot ovat kahta mieltä siitä, miten ilmiö saataisiin kuriin, jotkut vannovat vahvempien rangaistusten nimiin, toiset kritisoivat maahanmuuttopolitiikkaa.
Tämä teos pureutuu systemaattisesti väkivaltaiseen käytökseen.
Toisaalta nuoret haluavat kokea esim. peleissä ja elokuvissa onnea, nautintoa ja ennen muuta jännitystä. Mainonta suorastaan ahdistaa nuoria väkivallan pariin. Ehkä kyse on kaupallisista intresseistä ja nuorison hyväksikäytöstä.
Kun nuorilla ei ole tekemistä, väkivaltainen todellisuus alkaa kiinnostaa ja katujen laitapuolten meininki vaaroineen. Mikäpä olisikaan mielenkiintisempaa kuin tappaa tappamisen vuoksi peleissä tai turvautua laajaan väkivaltaelokuvien kirjoon.
Nuorisoväkivaltaa on ollut ennenkin kouluissa. Omassa nuoruudessani oli tapana etsiä liian älykkäästä oppilaasta ”veret esille” välitunnilla. Usein väkivallan tekijöillä oli vielä kavereita, jotka olivat kiinnostuneita näistä aihepiireistä. Opettajalle ei ollut sytä valittaa. He eivät viitsineet valvoa välitunteja. Kotona kertominen kannatti vielä vähemmän.
Kun kerroin kokemuksistani Värtsilän kunnan nettilehdessä ”Värtsissä”, tekstini poistettiin systemaattisesti. Niin syvällä on väkivaltaisten suojelu.
Kirja on seikkaperäinen ja hyvin koostettu. Esitellyiksi tulevat kaikki väkivallan lajit, pahimmista lähtien. Myös väkivallan psyykkisiin syihin otetaan kantaa. Useinhan väkivallantekijät ovat yhteiskunnan pohjasakkaa ja monien vaikeuksien tuttuja.
Kiitos kirjasta. Jatkelen sen tutkimista vielä viikolla, kunnes pitää siirtyä jouluisempiin aihepiireihin.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
