Leijonakaartin kuulumisia
Vain johtaja osaa karjaista
Disney: Leijonakaarti, Mahtava karjahdus, Sanoma Media Finland 2017
Jylhämaan kuninkuus on vaihtunut jo kolme kertaa. Entinen kuningas oli Mufasa, hänen poikansa oli Simba ja uusi kuningatar on Simban tytär Kiara. Mutta Kiaran veljellä, Kionilla, on harvinainen kyky. Vaaran tullen se pystyy karjahtamaan ja saamaan karjahdukseensa suunnattoman voiman. Se karjahdus lähtee suoraan esi-isien perinnöstä. Niinpa isä antaa Kionin tehtäväksi perustaa Leijonakaarti.
Perinteeseen kuuluu, että leijonakaartiin valitaan vain leijonia, mutta Kion on eri mieltä. Hän valitsee kaartiinsa muitakin eläimiä, kuten gepardi Fulin, joka oli kaikkein nopein, virtahepo Beshten, joka on vahvin, ja tarkkanäköisimmän, joka on jalohaikara Ono. Ensimmäiseksi Kion valitsee joukkoonsa ystävänsä Bungan, joka on kaikkein rohkein.
Pian Leijonakaarti joutuukin tositoimiin, kun ilkeät hyeenat aikovat voittaa Leijonakaartin. Jo aikaisemmin oli Kion pelastanut ystävänsä Bungan hyeenojen käsistä. Nämä kun aikoivat tehdä Bungasta suupalan. Mutta hädän tullen Kion käytti taikakarjahdustaan, jossa esi-isien voima oli mukana.
Hyeena aikoivat hoitaa homman helposti: ”-Leijonanpentu Kionko se siinä? Janja ivasi. – Minä johdan Leijonakaartia, Kion vastasi. – Me puolustamme elämän tietä, ettekä te ilkiöt ole koskaan tervetulleita Jylhämaahan, Kion veti syvään henkeä ja karjahti niin kovaa, että ääni viskasi hyeenat loitomalle, ja ne luikkivat noloina takaisin Varjojen maahan.”
Kirja perustuu tutulle teemalle, hyvän ja pahan taistelulle. Jylhämaa on rauhaarakastavien ja ystävällisten leijonien maa ja Varjojen maa on pahan tyyssija. Hyvän ja pahan välillä käydään jatkuvaa sotaa. Jo Simban setä Scar, joka oli pahis,yritti syöstä Leijonakuningas Mufasan vallasta, mutta epäonnistui.
Lieneekin niin, että hyvä ja paha – asetelma löytyy lähes kaikista lastenkirjoista. Leijonakaartin kirja toki päättyy loppuidylliin ja paha ajetaan tiehensä. Lapsille on hyvä tarjota illuusioita, vaikka todellinen maailma on joskus pahojen voimien temmellyskenttä ja aina ei voi olla varma, että hyvä voittaa lopulta.
Jouko Varonen
