Lemmy Kilmisterin tarinoita
Liian paljon liian nuorena
Kun Lemmy lentokoneesta lempattiin ja muita juttuja
Lemmy Kilmister/Janiss Garza: Lemmy, oma elämänkerta,
Like 2016
Heräsin yöllä helvetilliseen meteliin. Se tuli jostakin Lappeenrannan lentokentän suunnalta. Arvelin, että se on joku hyökkäys tai jotain. Mutta Lemmyhän se oli porukoineen tullut ilahduttamaan lappeenrantalaisnuorison kesäpäiviä.
Meteliä jatkui monta tuntia ja koiratkin reagoivat lentokentän hälyyn ulvomalla kuin sudet kuutamolla.
Mutta asiaan. Lemmyn isä oli sotilaspappi ja äiti kaunis kirjastonhoitaja. Mutta kauneus ei siinä pitkällekään auttanut, kun isä läksi litomaan jo muutaman kuukauden kuluttua Lemmyn syntymästä.
Toki Lemmy tapasi isänsä 25 vuoden kuluttua. Isä pyyteli anteeksi, mutta Lemmy tuumi, että osta minulle kunnon bändikamat, niin kaikki mennyt on poispyyhitty. Mutta isä olikin sitä mieltä, että Lemmyn pitäisi lähteä opintielle. Siihen loppui se tapaaminen ja Lemmy oli onnellinen, että isän tilaamat pitsat eivät ehtineet tulla. Isä olisi löytänyt pitsan naamastaan.
Kirja on särmäistä kerrontaa, semmoista jota on tottunut lukemaan esim. Charles Bukowskin kirjoista tai miksei kotimaistenkin rokkarien muisteluksista. Yleensä näissä kirjoissa hekumoidaan viinan, huumeiden ja naisten kustannuksella. Lemmykin muistelee kiitettävällä volyymilla naisseikkailujaan, mutta tietysti siinä sivussa hän muistaa myös kerrata musiikillisia vaiheitaan.
Luettuani juuri Remu Aaltosen omaelämänkerran, totesin Lemmyn kirjaan tartuttuani, että voi ei, taasko sitä samaa. Näyttää nimittäin siltä että rokkarien elämä on sisällöltään köyhänlaista.
Jouko Varonen
