Kivoja karhukirjoja
Yhdessäolosta ja kasvamisesta
Christa Kempter/Frauke Weldin: Herra Jänis ja Rouva Karhu riidoissa, Lasten Keskus 2018
Catherine Leblanc/ Eve Tharlet: Liian iso, liian pieni?, Lasten Keskus 2018
Joskus olen ajatellut, että minun, jonka lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ei kai tarvitsisi lukea satukirjoja. Mutta samalla muistan, että hyvät satukirjat on tarkoitettu myös aikuisille. Niissä on aina joku opetus, joka voi soveltua myös aikuisten maailmaan.
Kun Herra Jänis ja Rouva Karhu kyllästyvät yhteiseen arkeensa, niin vuokralaisena asuva karhu päättää lähteä tiehensä. Tapahtumaa on edeltänyt Herra Jäniksen suuttuminen siitä, että karhu aina levittää murusia lattioille ja sotkee muutenkin ja kukas muu siivoa kuin vuokraisäntä Herra Jänis.
Vähitellen hiipii yksinäisyys Herra Jäniksen elämään ja pian hän on jo metsän keskellä etsimässä Rouva Karhua. Ja löytyyhän karhu, kotipiiristä, varastosta. Kuorsaus hänet kavaltaa. Sovitaan että jatketaan yhteiseloa.
Niin, mitäpä tästä voisi oppia? Ainakin sen, jota vanha kansa opettaa sananlaskulla: ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.” Tai sen, että ystävyys on kallisarvoinen asia, joka ei ole pikkujutuista kiinni.
Kun karhuperheen lapsi tuntee olevansa vain tiellä. Liian iso juomaan tuttipullosta, josta pikkuveli juo ja liian pieni ohjaamaan autoa, jota isä ajaa, hän alkaa miettiä, että tuskinpa hän soveltuu mihinkään. Aina hän on liian iso tai pieni. Mutta kun ilta koittaa, ja vanhemmilla on yhteistä aikaa pikkukarhun kanssa peuhaamiseen, löytyy yhteinen sävel, eikä vauvakarhukaan pane siitä pahakseen.
Nämä karhu-kirjat ovat lämpimiä kuvitukseltaan. Karhu on sopiva samaistumiskohde ihmislapselle ja kirjojen opetukset ovat tärkeitä.
Jouko Varonen
