Luonnonilmiöitä
Rupisammakosta myrkyllisiin marjoihin
Juha Laaksonen & Minna Pyykkö: Mietteliäs konna, Tammi 2017
Juha Laaksonen: Lipuva lumme, Tammi 2017
Jokaisella kasvilla ja eläimellä on historiansa. Aikanaan tein luontojuttuja Pohjois-Karjalan maakuntalehteen ja totesin, että näitä tarinoita on esim. internet tulvillaan. Tietysti tarvitaan myös omaa harrastuneisuutta, luontoretkiä, kuvausmatkoja, kirjoihin tutustumista, jne… Juha Laaksonen ei mainitse lähteitään, vaan pistää kirjan loppuun yleisluontoiset kiitokset. Luontotoi- mittajan työssäni huomasin myös, että luontoharrastus antoi sisältöä elämään, ja kun siihen liittyi valokuvaus, täyttyivät ulkoiset kovalevyt digikuvista.
Tällä kertaa Laaksonen syventelee sanottavaansa sammakoiden, matelijoiden, kukkien, kasvien ja puiden maailmaan. Niinpä käsitellyiksi tulevat vaikka Suomen myrkyllisimmät marjat, joista keväisen ja rauhoitetun näsiän marjat ovat tulleet niin tunnetuiksi, että mökkieläjät poistavat näsiän marjat, joskus ikävä kyllä myös koko kasvin mökkinsä lähipiiristä, ettei lapsille tule houkutusta napsia näitä kauniin punaisia marjoja suuhunsa.
Laaksonen perehdyttää myös sammakkoharrastukseen. Tähän riittää sopivan kokoinen kutulammikko, jossa tapahtuu sammakonpojille muodonvaihdos toukasta sammakoksi. Ensin on poikasen kuitenkin luovuttava kalan pyrstöstä ja vesielämästä. Muistan joskus opettaja-aikanani, kuinka lapset toivat luokka- akvaarioon sammakon nuijapäitä, ja saimme seurata sammakon-poikasten kehittymistä aitiopaikalta.
Laaksonen on tehnyt satoja luonto- ja luontokuvaus- retkiä. Hänellä on ollut myös oppaita, joiden kanssa luonnon ilmiöitä on todistettu. Tällainen kirja kuuluu ehdottomasti koulujen käyttöön. Myös kodin hyllyssä kirjat tarjoavat monta nojatuoliretkeä luonnon pariin. Kasveista tulevat käsitellyiksi esim. suomalaiset puut, joiden joukossa maamme korkein puu, Punkaharjulla kasvava euroopanlehtikuusi, jolla on pituutta 47,1 metriä. Tanskalainen lehtikuusi ( yli 50-metrinen) on rankattu pohjoismaiden korkeimmaksi.
Kasvien ja eläinten maailma on kiehtova. Niinpä Laaksonen on julkaissut jo useita sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa on aina 1000 luonnonilmiötä. Nyt hän on lopettanut ”tuhlailevan” tyylin ja perehtyy samaan asiaan pitkän aikaa eri näkökulmista. Tietysti kirjojen arvoa olisi lisännyt lähdeluettelo, joka antaisi mahdollisuuden tutustua myös muihin alan teoksiin. Tuskinpa Laakso-nenkaan on kirjojaan ilman lähteitä koostanut. Myös luontoretkillään tietoja jakaneet oppaat olisi syytä ollut huomioida muuten kuin yleisluontoisilla kiitoksilla.
Jouko Varonen