Monilahjainen Loiri
Synnytyssairaalasta viimeiseen sikariin
Jari Tervo: Loiri., Otava Kustannus
Loirihan oli tietysti etevä joka alalla, aina jalkapallomaalivahdin hommista kuppiin sylkemättömään estraditaiteilijaan ja naureskelevasta kulkurista kansan rakastamaan Uuno Turhapuroon, vain muutamia meriittejä mainitakseni.
Kun Jari Tervo on puikoissa elämänkerturina, niin moinen Teos saa visat vinkumaan kirjakaupoissa ja markettien kirjaosastoilta on Loiri-tiiliskivi napattava ensimmäisenä mukaan.
Itkevä poika junan perässä muistetaan, joulukonsertit muistan itsekin nänhneeni livenä. Loiri aina komenteli kapallimestaria ihan huumorimielessä ja homma otettiin tietysti silloin uusiksi. Se oli tietysti sovittu kikka. Joskus jopa häivähti ajatus keisarin uusista vaatteista, jotka kyllä menivät kansaan kuin konsanaan naula mädänneeseen lehmiaitatolppaan.
Että mitä. Kirja on hyvä ja stimulaatiota lukemiseen ei tarvitse erikseen haeskella. Loiri on kansan rinnoissa, siellä vasemmalla puolella ja siksi kirja hotkaistaan heti tuoreeltaan. Hivenen vierastin tiettyä ahdettua tuntua ja minipientä tekstuuria tässä tiiliskivessä. Oletettavasti Loirilla olisi riittänyt juttua vaikka elämänkertatrilogiaan. Hivenen olisin toivonut lukijaystävällisempää taittoa ja tekstuuria tähän ”raamattuun”. Ehkä kaihiset ikäpaapat ja mummut olisivat ottaneet kirjan omakseen sadoin tuhansin. Mutta toisaalta, tämä ei ole fanikirja vaan tietynlainen elämänkerta.
Kuuntelen parhaillaan Loirin Lapin kesää. Itsellänikin on siitä kitara-mies – tulkinta You Tubella. Seuraavaksi vaihdan Loirin Nocturneen. Muistuvat mieleen myös ne koskettavat Inarin laulut, kuten Hyvää puuta. Mestari on kysymyksessä, mies joka muuttaa skitsofreniansa selviksi seteleiksi.
Haastattelija on tehnyt parhaansa. Oletettavasti nauhurin muistikortti toisensa jälkeen on täyttynyt. Mutta jos olisi ollut vähän tiivistämisen paikkaa, niin täytyy totuuden nimissä sanoa, että kello kävi jo aamuneljää, kun takakansi kolahti iltakahdeksalta aloittamassani lukukokemuksessa, jossa on myös viljalti anekdoottiainesta lukijaa stimuloimassa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
