Upea nuortenkirja
Noitamytologiaa ja nykyaikaa
Mervi Heikkilä: Louhen liitto, Haamu-kustannus
Kaksi innostunutta luontokuvaajaa, tyttö ja poika, ovat tämän tarinan keskiössä. Toki on noitia ja yliluonnollisia ilmiöitä, vanhoja taikoja ja noitaperinnettä.
Vietin intensiivihetken kirjan parissa, joka venyi useammaksi tunniksi, kunnes olin saanut luetuksi joka sanan tästä lukijaa koukuttavasta ja upeasta tarinasta. Nuortenkirjaksi tämä kai luokitellaan, mutta esim. vanhan noitaperinteen kuvajaiset ja taiat kyllä kiinnostavat varmaan iäkkäämpääkin.
Juttuhan menee niin että luontokuvaajat, jotka ovat lukion aloittamisiässä viettävät yön piilokojussa. Mistään rakkaudesta ei ”tietenkään” ole kyse vaan ystävyydestä. Mutta jokin outo tunne kutkuttelee mielessä, varsinkin aamulla, kun karhu tulee näkyviin ja kaverukset raksuttelevat kuvia siitä soitimella olevan metsokukon ja koppeloitten lisäksi. Näyttää siltä että tyttö osaa lukea eläinten ajatuksia ja lähettää ajatuksen voimin näille viestejä, joihin luontokappaleet myös reagoivat. Etenkin karhut ovat tytön ”henkiystäviä”.
Varsinainen noitafiktio alkaa siitä, kun tytön äiti tunnustaa, että tytär onkin ottolapsi. Äiti vie tytön oikean äidin luo pariksi viikoksi. Pian tyttö saa huomata, että oikea äiti ja isä ovat ”wanhan liiton” noitia ja tyttökin on perinyt noitageenajä. Meno on sen mukaista aina kauhuskenaarioihin asti.
No, hyvä nuortenkirja päättyy loppuidylliin ja niin tämäkin, joskin todellisuus ja noituus tuntuvat vaihtelevan merkillisesti tarinan aikana. Paha saa palkkansa ja noitien ”pomo” Louhi pistää pahikset järjestykseen.
Todella mainio kirja. En ole paljon perustanut fantasiakirjallisuudesta, mutta tämä teos imaisi minut mukaansa täydellisesti. Noitien nimistössä on käytetty apuna todellisuuden henkilöidenkin nimiä, jotka ovat olleet vanhoja, menneinä vuosisatoina noitina poltettuja ihmisiä. Mukaan mahtuu paljon hauskojakin taikoja ja huumorimieltä.
Jouko Varonen
