Säpinää aatelispiireissä
Jos olet vähänkään kiinnostunut 1920 – luvun muotimaailmasta ja aristokraateista…
Lucy Ivison: Unelmien muotitalo, Silkkiä & Salaisuuksia, WSOY Kustannus 2021
Sehän menee jotenkin näin, että kaikki räätälintaidoista tietävä Myrtle lähtee ompelukonetta kantaen etsimään palvelustytön paikkaa. No, voi hyvänen aika ja kertakaikkiaan, hän osuu aatelispiireihin ja talon tytär Sylvia on kiinnostunut muotiasioista, on jopa innovatiivinen ja luova. Lottovoitto kerrassaan räätälin tytölle jolla on jumalalliset taidot toteuttaa vaikka mitä muotiluomuksia.
No sitten kun vedetään mukaan teokseen vielä 1920 – luvun naisasiaa ja aristokraattien luokkatietoisuutta, niin johan kirjan teemat loksahtelevat paikalleen. Sujuva kirjoittaja ja paikoin humoristinenkin on tämä Lucy Ivison. Teinityttöjen mieleen ilman muuta.
Vieläpä pitää mainita wanha kunnon meghan-efekti, kun tytöt joskus vähän sotivat piintyneitä tapoja ja rituaaleja vastaan. Sattuu jopa skandaaleja, semmoisia, joista ei selviydytä ihan kulmakarvoja nostamalla herrasnaisten piirissä.
Miten se oli muuten tämä philip-efekti. Hän kun oli aina oppositiossa kuninkaallisia tapoja ja hienosteluja vastaan. Sanoi, kun täytty 90 v ja jäi eläkkeelle, että onhan tässä jo seisoskeltu ellun takana tarpeeksi. Ja kun 100 v lähestyi, hän tuumi, että voi halavattu, kun taivahan taatto säästäisi hänet niiltä samperin juhlilta.
No, ei pahaa sanaa kuninkaallisista. Tämäkin kirja todistaa, että muotiasiat, joita plagioidaan ympäri maailmaa, ovat olleet heidän ompelijoidensa ideoita.
Jos nyt joku tyttö haluaa muodin pariin, niin kyllä kehottaisin tähän kirjaan tutustumista. Onhan siellä mm. tosi hienoja piirroksia muotiluomuksista.
Summa summarum. Tyttöjen ystävyys tietysti joutuu tosi koetukselle jossakin vaiheessa, kun kutsuilla shamppanjapullot lentelevät säpäleiksi ja joku lähtee hienolla ratsulla kohti tuntematonta päämäärää.
Se miten siinä kävi jääköön arvoitukseksi. Mutta olishan se noloa että nuortenkirja päättyisi ilman loppuidylliä. Ja sen verran huumori-ihminen Ivison on, että…
Loppuidylliä ainakin omina kirjailija-aikoinani kysyttiin nuortenkirjalta. Hyvin on kiva ja lukijaystävällinen teos tämä Lucyn virittely.
Kiitosta kiitosta vain.
Ja kopoti kopoti…
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
