Novelleja elämästä
Kaukana Marilynista
Salla Simukka/Marika Riikonen: Marilyn, Marilyn, tarinoita ikonista ja ihmisestä, Tammi 2017
Salla Simukka luonnehtii novellissaan henkilöä, jolla on narsistisia piirteitä. Juttu lähenee ehkä eniten Marilynia tässä novellikokoelmassa, jonka nimeksi on annettu ”tarinoita ikonista ja ihmisestä”. Jos lukija odottaa kirjalta sitä, mitä kansi tuntuu kertovan, hän erehtyy pahan kerran. Nämä jutut ovat keskinkertaisia novelleja, jotka on ikävä kyllä tehty vähän ”vasemmalla kädellä” niin kuin kirjan toimittaminenkin. Luin esipuheesta, että idea syntyi kuohuviinin innoittamana, mutta kun olin lukenut viisi ensimmäistä juttua, huomasin, että jutut kertovat kokonaan muusta kuin Marilynista. Kustannuspoliittinen juttu tietysti on, että kirjan kansi on myyvä. Ei tästä kirjasta ole elämänkerraksi, ei edes luonnehdinnaksi. Toisaalta kirjan toimittajat yrittävät lähestyä Marilynia infolaatikoilla, joissa on tietoa esim. meikkaamisesta, tai leffojen komeimmista karjuista.
Luulisin, että kertomuskokoelmaa on markkinoitu väärällä nimellä. Marilynistä kirja ei kerro juuri pätkääkään, mitä nyt nimi vilahtaa jossakin jutun sivuosassa.
Ehkä Simukan novelli menee lähimmäs Marilynin olemusta kun jutun päähenkilö valmistelee itsestään Marilynin näköistä.
Jari Järvelä on tuskin Marilyniin perehtynyt. Novelli liikkuu kokonaan muissa ympyröissä. Saara Turusen novellikin on vain hipaisevinaan Marilynia. Peter Franzenin juttu tietysti sijoittuu Hollywoodiin, mutta siitä ei juuri ole Marilyn luonnehdinnaksi.
Olin pettynyt tähän kirjaan, jota markkinoidaan Marilyn-elämänkertana. Pikemminkin se sisältää keskitasoa huonompia kertomuksia, joita kirjailijat ovat tehneet paremman tekemisen puutteessa. Kirjaa ei nosta liitoon edes kirjoittajalista, jossa on jokunen keskitason kirjailija. Odottaisin toimittajilta ja kirjailijoilta jatkossa paneutumista myös tällaisiin ”tekaistuihin” kirjoihin.
Jouko Varonen