Marjo Heiskanen: Yhteen hiileen, Mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys ja mitä me voimme sille tehdä? Tammi Kustannus

Ilmastoasia vaatii yhteishenkeä

Saako sen kumikengän laittaa biojätteeseen

Marjo Heiskanen: Yhteen hiileen, Mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys ja mitä me voimme sille tehdä? Tammi Kustannus 2020

Naapurin isäntä päätti, että kaupunkireissulla, jonka hän teki aina polkupyörällä, piti kerätä ainakin viisi kauppakassillista roskia tien viereltä ja toimittaa kassit roskiksiin. Kertoi minulle, tuo pyöreiden synttäreitteni ainut vieras kolmenkymmenen vuoden ajalta, että et usko, mitä kaikkea sinne luontoon on heitetty.

Tottahan minäkin, Suomen luontokuvaajiin kuuluvat mies, olen nähnyt kaikenlaista. Viimeksi juotiin retkikahvit lähellä keltavuokkopaikkaa, metsän peitossa ja istuttiin sinne hiissatulla vanhalla sohvalla. Olen nähnyt sipanneita telkkuja, aikansa palvelleita tietokoneita, printtereitä, stereoradioita, jne…  .  Ja vieressä kasvaa rauhoitettuja ja uhanalaisia kangasvuokkoja.

No, mutta asiaan. Heiskanen kertoo mm. ilmastonmuutoksen syvistä syistä, ihmisten mahdollisuuksista toimia niin, että päästäisiin synkeistä ilmastolukemista paremmalle levelille, soiden tilanteesta, säiden ääri-ilmiöistä, hiilijutuista, energiaprobleemeista, sekä paljosta muusta.

Mielenkiintoinen lähtökohta on se, että kaunokirjallisella puolella ansioitunut Heiskanen kirjoittaa tuiki ajankohtaisesta ja riidellystä asiasta. Toisaalta, hänellä on sielukas lähestymistapa ja lukija varmaan aistii tämän kirjan sivuilta.

Sillä ilmastonmuutos ei ole pelkästään rationaali asia. Tarvitaan myös psyykkaamista. Näin Marjo tarinoi:

…”Planeettamme on hakeutumassa kohti uutta vakauden tilaa, mutta se voi poiketa nykytilasta huomattavasti eikä kenties ollenkaan vastaa sitä, mitä ihminen yleensä tarkoittaa vakaudella tai tasapainolla”…

Ymmärsin kyllä Heiskasen viestin. Se on kulttuuripersoonan hätähuuto, mutta myös terve lähestymistapa asiaan, jota monet pitävät mörkönä tai vouhotuksena. Semmoinen se asia ei ole. Ilmastonmuutos vaatii meiltä jokaiselta tekoja ja sydäntä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen