Suuri ja mahtava jenkkilä
Tarua ja totta Pohjois-Amerikasta
Markku Henriksson:Tähtilipun maa, Yhdysvaltain alueen historia, Tammi Kustannus, 2021
Inkkarit sepittivät semmoistakin, että taivasnainen putosi ylhäältä ja kuikat auttoivat häntä rakentamaan Pohjois- Amerikan kilpikonnan selkään. Taivasnainen oli onnekkaasti raskaana ja pianpa jenkkilä sai alkunsa.
Cherokeet kertoivat lapsilleen nuotiolla, että ensimmäiset ihmiset olivat sisar ja veli. Velipä mäiskäisi siskotyttöä kalalla ja käski tämän lisääntyä. Tästä innostuneena tyttö synnytti joka seitsemäs päivä. Johan alkoi tulla lisää väkeä.
Muistakin tarinoita tietysti on, niin kuin kunnon kansallisaarteistoista yleensä on poimittavissa. Suomalaisillahan oli Väinämöinen kumppaneineen, haahkan munat, ja sitä rataa.
Mutta asiaan. Kirjan tekijä on tehnyt todella tarkkaa työtä ja niinpä sivumäärä on karttunut lähelle tuhatta. Melkoinen ”biblia” on siis kysymyksessä.
Kirja alkaa muinaisista keihäänkärjistä ja inkkariajoilta.
Pianpa päästään siirtokunta-asioihin. Kohta ollaan vapaussodan ja vallankumouksen syövereissä. Sittenpä edetään presidentti Washingtonin kausiin ja sitä kautta pressa Jeffersoniin. Mustien asema oli pöydällä kun pohjoinen ja etelä tapella katistivat. Maatalous alkoi kasvaa ylituotantoon lännessä ja kohtapa kehityttiin suurvallaksi.
Käytiin ensimmäinen ja toinen maailmansota, joiden kulun jokainen valveutunut tietää.
Pamahti kylmä sotakin Neuvostoliiton kanssa ja J. F. Kennedy kiristi ruuvia liiankin tiukalle kun tuli tosi paikka. Mutta niin vain oli pressa kovasisuinen että vastapuolelta meni jotakin lahkeeseen ja Kuubaan matkalla olleet sotalaivat tekivät u-käännöksen.
Jopa päästään Nixonin, Fordin, Carterin, ym. koettelemuksiin ja skandaaleihin, kuten varttuneemmat hyvin muistavat. Filmitähti Reaganin hyvät ja pahat tulevat myös esille kirjassa.
Että mitä. Kirja on huolellisesti ja asiantuntemuksella tehty. Tietysti subjektiiviset kannanotot on, jos mahdollista, jätetty muihin teoksiin tai esitetty pieteetillä.
Kuvamateriaaliakin riittää. Kirjan taitto on selkeä ja lukijalle positiivinen kokemus. Eiköhän se tule aika, että Trumpia, Clintonia ja kumppaneitakin ruoditaan, mutta lähihistoria on siitä kimurantti juttu, että vasta aika selvittää asioita ja sitä, mikä meni oikein tai väärin, tai oliko oikein ottaa pressa median hampaisiin, kun hänellä olisi ollut muutakin tekemistä kuin selvittää jokapäiväisiä ja joutavia oikeusjuttuja.
Ennen pressoilla oli sentään vähän auktoriteettia, niin etteivät kaiken maailman paskiaiset päässeet nenille hyppimään. Suomen Urkilla ainakin giljotiini helähti heti, jos joku alkoi yksityisasioita oikomaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
