Paranoiaa kerrostalossa
Todenmakuisia painajaistehoja
Marko Hautala: Pimeän arkkitehti, Tammi Kustannus 2020
Monihan se on jo odottanut Hautalalta uutta kauhukirjaa. Ja toden totta, kun lueksin teosta pikkutunneilla, tulivat mieleeni ajat kun olin tornitaloasuja ja miksei nämä rivariajatkin. Tyyppejä riittää molemmissa vaikka trilogiaksi asti.
Kauhukeisari Hautala siis satsaa tällä kertaa monia lukijoita läheltä liippaaviin mietteisiin ja kokemuksiin. Kokijana on kerrostaloon muuttanut henkilö, joka alkaa kaikesta päättäen kuulla miten yläkerrasta tulevät ”jöötit” huristavat vessan seinän takana kohti määränpäitään. Kun itse asuin kerrostalossa, niin olin jo tunnistavinani kenen ”annos” milloinkin hurahti äänekkäästi ohi viemäriputkessa. Lieneekö edellinen asuja kyllästynyt siihen, kun antoi asunnon sopuhinnalla.
Kohtapa itsekin tein pienen pintaremontin ja annoin vahingon kiertää.
No, mutta asiaan. Nykyisinä aikoina moni asuu yksin, varsinkin semmoiset henkisesti herkät nuoret, niinkuin tässä kirjassa. Usein he juuttuvat sohvalle, tai elävät enemmän tai vähemmän koukuttavissa elokuva-tietokonemaailmoissa. Pianpa ne muuttuvat heille todellisuudeksi ja that´s it. Taas on yksi vilkasmielikuvituksinen kusipää odottamassa hoitopaikkaa alieniensa kanssa. Ja heitä riittää.
Hyvin Hautala kirjoittaa, vaikka karrikointi tietysti ampuu yli, niinkuin on tarkoituskin. Muutenhan lukijoita ei takuuvarmalle kauhunikkarille löytyisi. Maalaisjärjellä sanottuna poika siis hurahtaa yksinäisyydessä hulluksi. Niinhän se kävi Nicholsonillekin siinä klassikkoleffassa Shining, joka oli elokuvaksi tosi tömäkkää tavaraa.
Varmaankin tämäntyyliselle kirjalle löytyy kohderyhmää. Näitä tarinoita nimittäin on monia ja kokijoita satojatuhansia.
…”Katsoessaan kuvajaistaan makuuhuoneen peilissä Joni ymmärsi, että hän oli kokenut parempiakin aikoja. Parempia ja rauhallisempia. Hiukset olivat rasvaiset ja pinttynyt hiki tuntui iholla kuin suojakalvo. Hän ei ollut käynyt suihkussa sen jälkeen, kun kylpyhuoneen seinästä oli pudonnut laatta.”…
Että pärjäilkää yksinäiset. Käykää vaikka lenkillä. Paranoia saattaa iskeä yksinäiseen sohvaperunaan.
Halavattu, en paremmin sano.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
