Henkilöstövalmentaja nousee plaaniin
Mediamies kyllä tietää mistä puhuu
Marko Pulkkinen: Tieni huipulle, Tammi 2020
…” Harry pyyhkäisi yksittäisen hikipisaran nenänpielestään. Samalla hän mietti, oliko tv-ohjelmien tekeminen Suomessa niin heikoissa kantimissa, ettei niihin ollut enää varaa palkata toimittajiakaan. Koko tv-touhu muistutti enemmän urheiluseuran syystalkoita kuin ammattimaista työntekoa”…
Olen kyllä ollut henkilöstövalmentajan ringissä, jossa osallistujille annetaan kynä, paperia ja ohje riipustaa lapulle ongelmiaan. Sitten paperit kerättiin ja valmentaja tuumi, että näistä on apua seuraavassa yrityksen henkilöstövalmennuksessa. Juteltiin niitä näitä. Vilkuiltiin kelloa. Tuli vapahdus ja valmentaja jätti pomolle viiden tonnin laskun konsultoinnista.
Mutta kirjan päähenkilö, Harry, aikookin vähitellen päästä herrahissiin ja juttu uuden poliittisen puolueen perustamisineen saa jo surkuhupaisia käänteitä, kun veitsiäkin vilautellaan tupaillassa, vai mikäseolisekissanristiäinen jonka avulla Harry yritti pistää Uusi alku – puolueensa nousukiitoon.
No tunnen kyllä nämä kevyehkön viihteentekijät, jotka sujauttelevat aamuradiossa väliin herjoja väliin sutkauksia, jotka saavat juontajatarkaverin posket punottamaan. Semmoistahan se Pulkkinen on harrastanut ja sitä löytyy CV:stään.
Kirjahan itseasiassa on ihan sutjakkaa kerrontaa ja humoristista aikamme mediahömpän ja poliittisen pelin sekoitusta. Nouseepa itse idän karhukin esille, kun Harrystä tehdään uuden uljaan puolueen nokkamistä, joka havittelee vaaleissa jytkyjen jytkyä.
Lienee Pulkkisella totta jutuissaan ja analyyseissaan ainakin 40% verran. Semmoista se on populaarin viihteen teko ja Pulkkinen toisaalta syventelee antiaan isä-poika – suhteen tekohengityksellä, kuten kehuja saaneessa ”Syntax errorissaan”. Toki genren löytää helposti tuolta Isokallion tai jopa huovis-veken suunnalta. Kansa kun rakastaa niitä, jotka puhuvat suoraan, vaikka huumorin varjolla.
Juukeli soikoon ja hallelujaa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
