Sinnikäs Märta Tikkanen
Hän oli muutakin kuin nero-Henrikin puoliso
Johanna Holmström: Märta Tikkanen, Tyttö, joka halusi juosta vetten päällä, Tammi Kustannus, 2020
Heti muistuu mieleen pari naiskirjalijaa, joilla oli apinana selässä” se kuuluisa taiteilijasuuruus. Märtalla oli Henrik, Saarikosken Tuula-Liinalla kaiken kansan ”Pena”. Molemmat olivat ottimiehiä ja elivät voimallisesti taiteelleen, kehittelivät jopa julkisuuspersoonan, joka oli erilainen kuin se aviopuolison arkiminä.
No onhan näitä ”lurjuksia” joka lähtöön. Lauri Viita toki sairasti psyykkistä vaivaa, joten Aira Meriluodon vaikeudet olivat erilaisia. No tee siinä sitten, vaimo rukka, omaa kirjailijanuraa. Kaikki tuumivat vain, että miehensä nimellä yrittelee feministisiä paljastuskirjoja. Hymähtelevät moiselle tyypille.
Märtan kirjasta ”Miestä ei voi raiskata” toki tehtiin elokuvakin. Tuula-Liina kohosi Suomen kirjailijaliiton pomoksi. Sen verran olen kuitenkin sovinisti, että ovat jääneet märtat ja tuula-liinat melkoisen vähälle lukemiselle. Se sijaan Penan kirjat kuluivat hiirenkorville käsissäni. Sama se oli Henrik Tikkasen suhteen. Varsinkin viimemainitun kadunnimikirjat ja Penan joka sana olivat aarteita.
No mutta asiaan. Tällainen kirja Märta Tikkasesta on paikallaan ja on tietysti asiallinen ja kirjailijaa arvostava:
” Kirjanteon aikana Märta on monta kertaa toistanut asian, joka minun on ollut vaikea hyväksyä. Hänellä on tapana sanoa, että olivathan Henrik ja muut miehet hänen lähipiirissään hirveän raskaita ja hankalia ihmisiä, melkein sietämättömiä, mutta ei siinä muutakaan voinut kuin rakastaa heitä ja hyväksyä heidän hankaluutensa. Ikään kuin elämä ilman miestä olisi mahdoton ajatus.”…
Tuli tuossa mieleen, että pitäisi lukea Aila Meriluodon runot, erityisesti Lasimaalaus, siis uudestaan. Ailaa kyllä arvostin kun hän, rehtorin tyttö ja varhaiskypsä taiteilija, oli aikansa tähti, nuori ja ihana, itsenäinen runotyttö, taiteilija isolla T:llä, jota sairas nero, Viita dominoi parisuhteessa aika törkeästi. Niinhän se taisi olla Penalla ja Henrikilläkin tapana. Lienee toisaalta suomalaisen miehen ja naisen peruskuvio.
Et siltappaa. Saateri.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
