Nyt pisti Issakainen uuden ”tuntemattoman”
Sodan kurimuksesta sovinismiin
Martti Issakainen: Kollaa, Savon miesten talvisota, Myllylahti Kustannus 2021
Niinhän se oli, että mestari Väinökin vähän viritteli sovinismilla ja sai siitä osakseen kokkapuheita. Pistetäänpä tältä sektorilta pieni issakaisnäyte:
…” – Helena ymmärtää. – Hi hii! Vaan nyt majuri tyrkkää nyrkkinsä, jo tokkiisa, on rauhan aika!
He rakastelevat laupiaan leppoisan tunnelman vallitessa. Kaikki tapahtuu varsin nopeasti, eivätkä he pitkitä tapahtumaa muuten kuin asiaankuuluvasta kohteliaisuudesta. Sitten majuri istuu sängyn reunalla ja Helena ojentaa itseään nautinnollisessa raukeudessa”…
Näyttääpä Issakaiselta löytyvän aivan sillanpääläistä verbalistiikkaa kun niikseen tulee. Tositoimissa on kuitenkin mukana linnamaista efektiivisyyttä ja lepotauoilla huumorimielikin vilahtaa mukaan. Sehän oli Väiskinkin maneeri, josta kansa tykkäsi.
No, isäukko tuumi tultuaan tuntemattoman filmiversiota katsomasta, että ei se tuommoista ollut. Pelleksi muutti Linna sotilaat.
No niin tai näin, kyllä Issakainen on löytänyt todella tehoja kuvaukseensa, jossa kynnet aika ajoin kylmenevät isänmaan puolesta. Onhan se ihan kiva lukea tosi wanhalla staililla tehtyä sotakirjaa, kun nuorukaiset jo pyrkivät sotakirjoissaan olemaan ihan jermujen jermuja, vailla toden häivää.
Issakainen on miljöiden ja taistelukohtausten taitaja vimosen päälle. Tietysti on mukana itsensä mestari Linnan vaikutteita, mutta väliäkö hällä. Kielikin lipsahtaa joskus vähän pliisuksi, mutta pitipä ihan jättää Suomi-Norja MM-rökitys katsomatta, kun Issakaisen romaanin sankarit ottivat lähikontaktia pystykorvien ja suomikonarien kanssa.
Rauha kaikille heille. Nuoria olivat miehet molemmilla puolilla ja joskus tulee ihan outo olo kun kävelee sankarihautausmaalla. Isäni kuvan tälläsin vuoteen pääpuoleen. Korsun edessä hän seisoo kippurakärkilapikkaissa ja pistooli nahkahihnassa kaulalla, viiden vuoden pioneeriressukka.
Tärkeä kirja
Teen ristinmerkin ja hiljenen.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
